Kirjasto on paikka, jossa moni meistä on vieraillut eri ikävaiheissa sukupuolestaan ja taustastaan riippumatta. Fyysisen paikan lisäksi kirjastoon astuminen on minulle myös tunnetila. Vielä aikuisenakin huomaan innostuvani ajatuksesta, että mitähän täältä tänään löydän.
Pienten lasten äitinä kirjaston hiljaisuus on rauhoittavaa, vaeltelu käytävillä mukavan leppoisaa ja kirjojen selailu aina yhtä mielenkiintoista. Kirjastossa voi nopeallakin teoksen pikakelauksella uppoutua täysin uuteen maailmaan, vaikka et kyseistä kirjaa sillä kertaa kotiuttaisikaan.
Oman taaperoni kanssa lasten osastolla vierailu on elämys. Kaksivuotiaan ajatus kulkee rataa ”niin paljon kirjoja samassa paikassa ja voin saada ne kaikki!” Toppuuttelu on paikallaan ja yleensä valitsemme kotiin vain muutaman kirjan. DVD-hyllystäkin on otettava mukaan joku kiva elokuva. Kun kirjat ja leffa on kotona selattu ja katseltu läpi, tulee tietysti itkuinen palautuksen aika. Tällöin lapselle voi samalla opettaa tavarasta luopumista – voit palauttaa tämän ja saat jotakin uutta hauskaa tilalle. Tämähän pätee elämässä muihinkin osa-alueisiin.
Toijalan kirjastoa aiotaan supistaa merkittävästi. Asia, joka koskettaa meitä kaikkia – ja siitä saadaan ensimmäisenä lukea naapurikunnan paikallislehdestä! Vaikka kyseisen toimittajan tyylikeinona tuntuu olevan esiintyä kovin usein vain negatiivisten asioiden esiintuojana Akaasta, oli hän nyt mielestäni tarttunut todella konkreettiseen ja merkittävään asiaan. Niinpä päätin, että myös paluumuuttajan on tällä kertaa annettava pyyhkeitä uuden kotikunnan suuntaan. Ymmärrän, että säästäminen on aina jonkin tärkeän asian supistamista, mutta onko kirjasto todella pitemmän päälle se oikea säästökohde?
Ilmeisesti lainastotoiminta aiotaan lähes kokonaan siirtää Viialaan, jossa on uusi, hieno kirjastotalo. Samalla näytetään, ettei kaikkia Akaan kunnan toimintoja haluta keskittää Toijalaan. Viime Akaan Seudussa päättäjien taholta luettiin selittelyä, että asia on tulkittu turhan mustavalkoisesti. Toivotaan niin.
Vaikka moni asia muuttuu aikojen saatossa, ovat varhaiskasvattajat jo vuosikymmenten ajan tuoneet esiin, miten tärkeää lapsen kehityksen kannalta on lukea hänelle kirjoja. Kirjojen kautta lapset voivat käsitellä ja keskustella vaikeistakin asioista. Aiommeko tulevaisuudessa ohjata pienet lapset kirjaston itsepalvelupisteelle? Se olisi varmasti halvin vaihtoehto. Valitseeko lapsi siellä i-padilla mitkä kirjat hän haluaa Viialasta tilata itselleen? Miten kauan lapsi jaksaa edes kiinnostua moisesta virikkeettömästä ympäristöstä? Jääkö lapsi lopulta kotiin ja lukee kirjan koneeltaan – jos lukee. Mihin jää se jännitys, ilo ja kasvatuksellisuus, jota kirjastoissa koetaan.
Toijalan kirjastossa on käyttäjien puolelta tullut adressi Toijalan kirjaston säilyttämisen puolesta. Käy laittamassa nimesi listaan ja osoita, että asia on tärkeä. Lainaa samalla kirja, niin sinustakin tulee päättäjien arvostama positiivinen luku lainaustilastossa!
