Yli 90 prosenttia Suomen pinta-alasta on maaseutua. Moni kaupunkikuntakin on pinta-alaltaan pääasiassa maaseutua. Ei ole siis yhdentekevää millaisena maaseudun näemme ja haluamme nähdä.
Arvostamme kotimaista puhdasta ruokaa puheissa ja vaadimme sille maailman kovimmat laatukriteerit, mutta miksi samaan aikaan suomalaiset ruoantuottajat ovat niin henkisessä kuin taloudellisessakin ahdingossa? Miksi päivittäistavarakauppamme ovat EU:n kannattavimpia, mutta samaan aikaan alkutuotanto taas yksi kannattamattomimmista? Miksi vaadimme tuottajilta entistä enemmän, jolloin he joutuvat mm. investoimaan lisää, ja samalla tukisummat laskevat? Jos tuottajat eivät enää jaksa, me emme voi ostaa kotimaista ruokaa, työpaikat karkaavat laajalta sektorilta ja hyvinvointimme kärsii. Turvallisuutemmekin kärsii, koska emme olisi omavaraisia. Samaan aikaan, kun kotimaisen ruoan arvo nähdään toisaalla jopa yhtenä suurimpana työllistäjänä ja vientituotteena, suomalaisen imagon nostona ja ylpeydenaiheena, mediassa keskustellaan mahdollisesta lihan ja maidon verotuksen nostosta. En ymmärrä suomalaisessa päätöksenteossa juuri tätä. Miksi me yhtenä EU-maana kuritamme niin monessa asiassa omiamme? Tässä liha- ja maitoveron nostossahan kärsivät eniten juuri tuottajat ja suomalaiset elintarvikkeet korvattaisiin tuontivalmisteilla. Miksi me tulkitsemme koko Euroopassa yhteisiä määräyksiä kaikkein tiukimmin juuri Suomessa? EU:ssa suurin osa laeista ja määräyksistä hoidetaan kansallisella tasolla.
Meidän tulisi tehdä ratkaisuja, jotka johtavat oman maan hyvinvointiin ja työllisyyden parantumiseen. Arvostus tulisi osoittaa innostavimmilla laeilla ja määräyksillä.
Byrokratian ensisijainen merkitys on toimia oikeusvaltion tukipilarina ja mahdollistajana. Merkityksettömät määräykset, jotka käytännössä vain turhauttavat ja työllistävät virkamiehiä, tulee poistaa. Luottamus työntekijään on byrokratian yksinkertaistamisessa ensimmäinen askel.
Ilmastonmuutoksen ehkäisy on erittäin tärkeää. Erityisen hienoa on nuorten osallistuminen tähän keskusteluun. Maa- ja metsätaloudella on ratkaisun avaimet ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, mutta ratkaisua ei tehdä syyllistämällä ja laittamalla maaseudun ihmisiä maksajiksi. Suomi on kuitenkin EU:n ainoita maita, joka on saanut vähennettyä ympäristökuormitusta. Metsien kasvu on kaksinkertaistunut kuudenkymmenen viime vuoden aikana. Maataloudessa ilmastonmuutosta voidaan hillitä esimerkiksi pitämällä maa kasvukunnossa niin metsässä kuin pelloillakin. Maa- ja metsätaloudessa voidaan myös aktiivisesti sitoa hiiltä. Viljelytoimenpiteiden muutoksella, esimerkiksi lisäämällä nurmia ja siirtymällä luomutuotantoon, voimme edistää hiilen varastoitumista maahan. Kestävä metsänhoito ja hakkuujätteiden järkevä käyttäminen biopolttoaineena on yksi ratkaisu. Vain kasvava ja hoidettu metsä toimii hiilinieluna. Maatalouden harjoittajille tulisikin korvata hiilensidonnan eteen tekemänsä työ esimerkiksi tukien muodossa.
Tulevaisuudessa biotalous tulee liittymään kiinteästi maaseudun elämään, sillä myös biotalouden ratkaisut löytyvät maa- ja metsätaloudesta. Tämäkin meidän tulisi käyttää mahdollisimman hyvin omaksi hyödyksemme. Kärjistäen voisi sanoa, ettei viedä kaikkea ”puuta puuna” ulkomaille, vaan jatkojalostetaan sitä mahdollisimman pitkälle Suomessa, jolloin parannetaan oman maan työllisyyttä ja hyödynnetään ja kehitetään osaamistamme. Myös kotimaisilla biopolttoaineilla on hyvä vientipotentiaali.
Maine ja hyvinvointi kasvaa aina sisältä. Inhimillisyydellä on erittäin suuri merkitys päätöksenteossa.
Katariina Pylsy
kansanedustajaehdokas (Kesk.)
