Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Aarne Kiuru on mukava mies. Työpäivät suunnittelu-, viestintä- ja markkinointitehtävissä Posti- ja telelaitoksessa sekä Sonerassa ovat ohi. Tehtävät veivät Kiurun milloin pääjohtajan viereen, milloin johtajien vastapeluriksi neuvottelupöytään. Jyväskylän yliopistossa ja neuvottelupöydissä Kiuru oppi kysymään ja kyseenalaistamaan, toki myös kohottamaan tarvittaessa maljan. Monissa liemissä keitetyn mukavan miehen luulisi viihtyvän muualla kuin kunnallispolitiikassa.
Väärin luullaan. Aarne Kiuru (sd) on Akaan kaupungin pitkäaikaisimpia kaupunginvaltuutettuja. Hänestä on myös kehittynyt vuosien saatossa melkoinen sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija, joka ei aina purematta niele edes omiensa ajatuksia. Kun muut kaihtavat perusturvalautakuntaa, Kiuru haluaa sinne. Kun muiden päät painuvat kysymysten puutteesta, Kiuru vasta verryttelee.
– Populismilla saisi julkisuutta, mutta eivät nämä meikäläisen asiat julkisuutta aina kaipaa. En mä nyt väitä olevani kenenkään sosiaalinen omatunto, mutta köyhän asialla olen. Kunnallispolitiikka on ihmisten asioiden hoitamista. Ja kyllä sen myöntävät porvaritkin, että varakkaat pärjäävät aina, mutta köyhä ei.
– Jos sä annat köyhälle 50 euron palvelusetelin kouraan, siltä ei välttämättä löydy 100 euroa lisää palvelun ostamiseen. Tai jos löytyykin kerran tai kaksi, se on jostakin muusta elintärkeästä pois.
Valtuutettuna Aarne Kiuru on toiminut vuodesta 2000 ja perusturvalautakunnassa on menossa kolmas kausi.
Yksityistämisen hinta
Kunnat ovat kriisissä ja kriisi johtuu sosiaali- ja terveydenhuollon menojen räjähdysmäisestä kasvusta. Kaiken lisäksi kalliit palvelut eivät pelaa, terveysasemille ei saada lääkäreitä tai hoitajia on liian vähän. Erikoissairaanhoito on pääosin kunnossa, ja se vasta kallista onkin.
Ongelmien ratkaisemiseksi on esitetty muun muassa kuntien palvelutuotannon avaamista kilpailulle. Ja yritykset haistavat markkinat, koska sielläkin tiedetään mihin kuntien rahat menevät.
– Järkyttävintä tässä kaikessa on se, että aina ei edes tiedetä, mitä työ kunnan tekemänä maksaa. Eikä tätä haluta aina edes selvittää. Näin se on Akaassakin, valitettavasti.
– Äärimmäisessä liberalismissa halutaan painaa julkinen valta niin vähiin kuin suinkin. Kun tätä illuusiota tavoitellaan, ei mietitä hintaa eikä ainakaan seurauksia. Valtio ja kunnat nähdään pahaksi puuttujaksi, bisneksen hidastajiksi. Yrityksen ainut oikea tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Mikä on kunnan tehtävä, kysyy sosiaalidemokraatti Aarne Kiuru.
Yksityinen valitsee
Aarne Kiuru väittää, että palvelujen yksityistämisessä yritykset blokkaavat itselleen helpoimmin hoidettavat asiat.
– Meillä Akaassa yksityisessä päiväkodissa nuorin lapsi on 3-vuotias, koska silloin tarvitaan vähemmän hoitajia. Kyllä näin verraten kunta ”näyttää” kalliilta, perhepäivähoitokin.
– Sanon rumasti, mutta yksityiset ottavat pulkin eli helpoimmin hoidettavat. Tekevätkö yksityiset sairaalat lukuisia konsultaatioita vaativia leikkauksia? Eivät, kyllä ne ovat yliopistollisissa sairaaloissa; harvemmin Taysissa umpisuolia, kaihia, suonikohjuja leikellään tai taittovikaa korjaillaan, luomista puhumattakaan. Ei yksityisissä päiväkodeissa ole erityislapsiakaan, koska he useimmiten vaativat avustajan – joskus yhtä lasta varten oman hoitajan.
– Halutaanko todella kunta avata kilpailulle. Kyllä verovarat ja kansallisomaisuus ovat silloin mennyttä. Tilanne on vähän sama kuin silloin kun Holkerin hallitus vapautti pääomien tuonnin ulkomailta. Siinäkin oli loppuen lopuksi lähellä koko valtion kaatuminen.
Yksityisen laatu ei aina kelpaa
Suomen sosiaali- ja terveys SOSTE ry:n sosiaalibarometri 2013 mukaan kolmasosa kunnista on palauttanut ostopalveluja takaisin omaksi työksi kustannus- ja laatusyistä. Vain runsas kymmenes osa kunnista on onnistunut ulkoistamisella säästämään, puolella kunnista kustannukset ovat nousseet.
– Tuskin sosiaali- ja terveysalalle kouluttautuneet opiskellessaan ajattelivat, että työn tulevaisuutta olisi palvelujen jatkuva kilpailuttaminen, jatkuvat neuvottelut maksuista ja palvelun laadusta, mutta sitähän bisneksen kanssa toimiminen on. Karkki pienenee, mutta hinta nousee.
Jospa ajateltaisiin välillä
Aarne Kiuru toivoo, että Akaassakin ajateltaisiin syvällisesti, mistä puhutaan, kun puhutaan sosiaali- ja terveystoimen asioista ja tulevaisuudesta.
– Jokaisen valtuutetun olisi viimeistään nyt perehdyttävä rakenteisiin ja siihen työhön, mitä meidän sosiaali- ja terveystoimessa tehdään. Ihan oikeasti, helppoja ratkaisuja ei ole. Se on vastuun pakoilua, jos yksityistämisestä puhutaan tilanteessa, jossa omaa järjestelmää ei edes haluta laittaa kuntoon.
– Työterveydestä hyvää hoitoa saavat huutavat, että julkinen sektori on tehoton. Koska viimeksi olet käynyt julkisella terveysasemalla katsomassa, kuinka ”tehotonta” se on. Onhan siellä jonoja, mutta väitän niinkin, että kyllä jonon ohi pääsee, jos on todella sairas.
Akaa miettii yhdessä muiden kuntien kanssa vastausta sosiaali- ja terveysministeriölle sote-huollon järjestämisestä tulevaisuudessa. Julkisessa keskustelussa on väläytelty palvelujen keskittämistä Valkeakosken aluesairaalan ympärille. Jopa kuntaliitoksesta keskustellaan.
– Täytyy muistaa, että Valkeakosken aluesairaala on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän sairaala eikä Valkeakosken kaupungin sairaala. Kuntayhtymät on päätetty ajaa alas, mutta me yksin emme päätä aluesairaalan kohtalosta.
– Tässä ei ole mitään kiirettä tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Kiireen luovat ne, jotka ajattelevat tässä muuta kuin ihmisen etua. Kuntaliitos esimerkiksi saattaa olla joidenkin poliittisten ajatusten menestymisen edellytys. Kannattaa odottaa, kyllä se näkyy kohta, nauraa Kiuru.
Toijalaan uusi tai korjattu terveysasema
Akaa on yli 17 000 asukkaan kasvata kaupunki, jonka sosiaali- ja terveystoimen tulevaisuutta mietittäessä kaupungin omat asukkaat ovat Aarne Kiurun mielestä ensisijalla. Akaan Toijalaan täytyy korjata vanha tai rakentaa uusi terveysasema ennen kuin Kylmäkosken asema suljetaan, vaikka sen sulkemisesta on tehty päätös.
– En siltikään lopettaisi itse asemaa, koska siellähän voi antaa jatkossakin lähihoitaja-, psykologi- ja diabeteshoitopalveluja, jopa neuvolapalveluja. Nythän taas ei mietitä ihmistä, vaan keskittämistä. Asemallahan on tilaa vaikka kirjastolle.
– Kaiken lisäksi olemme myös laaja yhteistoiminta-alue Urjalan kanssa, joka joiltakin osin koko ajan kasvaa. Palveluverkkotyöryhmän raportista ei saa tulla karsintalistaa, vaikka toisin puhutaan. Sitäkö tässä halutaan, että lopetetaan Akaasta kaikki mahdollinen ja liitytään kädet ylhäällä Valkeakoskeen, miettii Kiuru.
Mikä on edullisinta?
Perusturvalautakunnan arkea ovat myös jatkuvat lisämäärärahapyynnöt, kun voimassa oleva talousarvio ylittyy. Aarne Kiuru myöntää ongelman, mutta sanoo myös ylityksien syyn: kaupunginjohtajan punakynän.
– Vuodesta toiseen on tapeltu siitä, että saataisiin sosiaalitoimeen porukkaa ongelmien syitä hoitamaan. Meillä ei kerta kaikkiaan riitä ihmisiä heti paneutumaan perheiden ongelmiin ja se näkyy kymmenien tuhansien eurojen ylityksinä. Huostaanotoista maksetaan kalliisti kun psykologeista säästetään.
– Vanhusten ja sairaiden kotihoito on kaikkein edullisinta, mutta siellä pitää olla tekeviä käsiä. Jos kuutta hoitajaa ehdotetaan, niin kaksi menee läpi. Usein olen näissä asioissa miettinyt, olenko sittenkään päättäjä vai kumileimasin.
Aarne Kiuru kehottaisi valtuutettuja henkilöstöasioissakin kysymään kaupungin eri sektorien johtavilta viranhaltijoilta, mikä oli alkuperäinen budjettiesitys, nimittäin lautakuntakin saattaa saada eteensä karsitun version.
– Näin se menee, emmekä koskaan pääse käsiksi alkuperäiseen realistiseen tilanteeseen, siihen tilanteeseen mikä kentällä on. Sivusta saatetaan sitten kuulla, kuinka ihmisiä uupuu.
Huostaanotto ei ole ratkaisu
Akaan kaupungin alle 17-vuotiaista nuorista kymmenesosa on ollut lastensuojelun asiakkaina tavalla tai toisella.
– Lähes 400 nuorta, sehän on helvetinmoinen määrä. Jos nuori ohjataan laitokseen, se on kaupungille 9 000–15 000 euron kustannus joka kuukausi. Kyllä minä tässä mettisin ihan oikeasti muita ratkaisuja ja pureutuisin syihin enkä seurauksiin. Lapsi ei ole itse syypää ongelmiinsa koskaan. Miten Akaan perheet voivat, kysyy Kiuru.
– Kyllä noilla rahoilla palkkaisi useamman hoitajan perheille, saati mitä säästetäänkään kun syrjäytyminen poistuu tai nuori pääsee ajoissa opiskelemaan. Näin eivät kamreerit ajattele.
Sosiaalipoliitikko Kiurulle kaupunki ei ole terve, jos pienikin osa sen väestöstä sairastaa. Hänelle on turha puhua suurista strategioista, jos perusta on jo pettää.
– Tässä ajassa ihmiset kaipaavat työtä ja toimeentuloa, josta syntyy hyvinvointia ja vaurautta, joka taas pyörittää yhteiskuntaa, jolla taas ratkaistaan sosiaalisia ongelmia. Ei kannata kokeilla tämän rattaan pyörimistä ilman yhtä hammasta, se tulee kalliiksi, sanoo Aarne Kiuru.
