Akaalaisen Kim Vuorenpään auto kääntää katseita kaupungilla vastaan tullessaan. Noin kuusi metriä pitkä ja kaksi metriä leveä menopeli on vuoden 1964 avomallin Cadillac DeVille, joka tuotiin Suomeen Floridasta 1980-luvulla. Korkeasta iästään huolimatta auto on hyvässä kunnossa. Valkoinen maalipinta kiiltää kauniisti, penkit ja verhoilu ovat melko siistit ja seitsemänlitrainen V8-moottori kehrää kuin kermaa saanut kissa. Takasäilytystilasta löytyy jopa pieni baarikaappi konjakkipulloineen ja -laseineen.
– Tämä on melkein alkuperäisessä kunnossa. Tämä on maalattu, ja tähän on tehty täydellinen moottoriremontti 2000-luvun alussa, eipä oikein muuta suurempaa, Vuorenpää kertoo.
Hänen Cadillac DeVillensä on varsin harvinainen, sillä Vuorenpään tietojen mukaan vuoden 1964 avomalleja on Suomessa alle kymmenen.
– Kaikista ei tietysti voi tietää. Niitähän voidaan säilyttää ties missä ladoissa, ja ovatko ne ajossakaan? Kim tuumii.
Hevosvoimia Kimin Cadillacissa on 340, ja hän arvelee niiden olevan edelleen tallella. Kimin isä Heikki Vuorenpää huomauttaa remontoidun moottorin vastaavan uutta. Auton huippunopeutta kumpikaan ei ole testannut, sillä miesten mukaan Cadillacilla kuuluu lipua arvokkaasti.
– Tällä autolla ei kiihdytellä, Kim toteaa.
Heikin mukaan vanha auto vaatii jonkinlaista pientä laittoa joka vuosi, mutta esimerkiksi katsastuksen kanssa ongelmia on ollut hyvin vähän.
– Tämä on ollut meillä 16 vuotta, ja ainoastaan kaksi kertaa on tullut hylkäys. Silloinkin kyse on ollut etujarruista, Heikki kertoo.
Kimin Cadillac on käyttöauto
Heikki Vuorenpää osti Cadillacin vuoden 2000 alussa sen edelliseltä omistajalta Toijalasta. Kimin täyttäessä 18 vuotta auto siirtyi hänen omistukseensa. Cadillacilla ajettuja kilometrejä on vaikea arvioida, sillä matkamittari on saattanut pyörähtää ympäri moneen kertaan.
– Itse olen ajanut tällä aika paljon, varsinkin viime kesänä kun oli hienot ilmat. Varmaankin sellainen 5000 kilometriä tulee vuodessa. Osallistun paljon jenkkiautotapahtumiin, kuten Hämeenlinnan LinnaCruisingiin ja Forssan Pick-Nickiin, Kim Vuorenpää toteaa.
Heikki Vuorenpää kertoo Kimin kasvaneen jenkkiautokulttuuriin pienestä pitäen.
– Kim on ollut mukana Cadillac Club of Finlandin tapahtumissa sekä muissa alan tapahtumissa 2000-luvun alusta lähtien, eli siitä lähtien kun hän oli viisivuotias, Heikki kertoo.
Nykyään sekä Kim että Heikki istuvat Cadillac Club of Finlandin hallituksessa, jossa Kim toimii kerhotuote-, verkko- ja markkinointivastaavana. Clubilla on yli 700 jäsentä ympäri Suomen. Akaalaisia varsinaisia jäseniä kerhossa on kymmenkunta.
– Me järjestämme pikkujouluja, kesäpäiviä ja muita tapahtumia. Lisäksi osallistumme suuriin autonäyttelyihin Hot Rod & Rock Showhun Tampereella ja American Car Showhun Helsingissä. Tänä vuonna meillä on myös 30-vuotisjuhla. Järjestämme suuren Cadillac-näyttelyn kesäkuussa Porvoossa Haikon kartanossa, Kim kertoo.
Näyttelyyn pyritään keräämään vuodesta 1902 eteenpäin yksi Cadillac edustamaan kutakin vuotta. Kimin Cadillac nähdään näyttelyssä vuoden 1964 kohdalla. Joitakin vuosia sitten auto nähtiin myös Tampereen näyttelyssä kerho-osastolla. Heikki kuitenkin korostaa, että Cadillac on nimenomaan käyttöauto, ei näyttelyauto.
– Näyttelyautolla ei ajeta, sitä viedään näyttelyihin. Se ei enää ole mukavaa, kun täytyy koko ajan vahtia, ettei autolle käy mitään, Heikki miettii.
Corvette haettiin Imatralta viime syksynä
Vuorenpäiden tallista löytyy myös vuoden 1988 Chevrolet Corvette C4. Heikki Vuorenpään mukaan kaksipaikkainen auto on perheen ”kimppa-auto”. Se haettiin viime vuoden lokakuussa Imatralta.
– Tämä on sellainen malli, jossa hinnat rupeavat nousemaan. Vaikka ei se ole ollenkaan samaa hintaluokkaa kuin Cadillac. Periaatteessa 1964 avo-Cadillacin hinnalla saa näitä kolme. Tästähän myös lähtee katto pois, vaikka se onkin kova, Heikki kertoo.
Sekä isälle että pojalle Cadillac on Corvettea mieluisampi ajopeli.
– Kaikkia amerikkalaisia täytyy kannattaa, mutta kyllä Cadillac on ykkönen, Heikki kiteyttää.
