Valkeakosken kaupunginteatterissa valmistaudutaan parasta aikaa Pikku Pietarin pihan ensi-iltaan. Vaikka Simo Puupponen, Aapeli, julkaisi tarinan 1958, ja siinä kuvataan kansalaissodasta toipuvaa Suomea, tarinan vahva sanoma pätee tänäkin päivänä.
– Minulle Pikku Pietarin piha on ollut aina rakas kirja, joka on eri ikäisenä auennut aina eri tavalla. Lapsena se oli vain kiva kirja Eemelin tai Vinskin tapaan. Aikuisena löysin kirjan yhteiskunnallisuuden. Tarina sijoittuu sisällissodan jälkeiseen aikaan, mutta on hyvin lämmin ja hymyntäyteinen, sanoo ohjaaja Minna Kangas.
– Tarinan pääviestihän on, että meidän on kaikesta huolimatta tultava toimeen toistemme kanssa.
Pikku Pietarin pihan kaksoisensi-illat ovat keskiviikkona 13.2. kello 19 ja lauantaina 16.2. kello 16.
Tarvittiin kohtaamisia
Kun taiteilijapariskunta Minna Kangas ja Harri Salminen vietti pari vuotta sitten vapaapäivää, sattui televisiosta tulemaan Jack Witikan elokuvaversio Pikku Pietarista, jossa pääosan esittäjä on aivan Pietaria Valkeakoskella esittävän Vertti Lahtisen näköinen.
– Vähänkö oli hyvä elokuva. Ja Vertti oli minulla mukana Valkeakoskella ilmaisutaidon ryhmässä. Jo silloin ajattelin, että sen ryhmän kanssa pitäisi tämä näytelmä tehdä, mutta se jäi.
Myös Akaassa ohjattu suurtyö Akaa 100 nosti esiin yhden tähden, Vinski Välimäen, jonka suuhun Salminen on kirjoittanut sanat lähes Pikku Pietarista: tuperkkeli perkule.
– Kun Akaa 100 -näytelmää harjoiteltiin, minut valittiin tänne. Totta kai mietin, mitä täällä teen. Ja silloin päätin, että tämänhän minä teen. Monet säikeet ja kohtaamiset ovat nyt yhdistyneet, sanoo Kangas.
Vaikka näytelmässä on paljon lapsia, mikään lastennäytelmä Pikku Pietarin piha ei ole. Teatteri ei edes suosittele näytelmää alle kouluikäisille.
Suomalainen yhteiskunta on pihapiiri
Pietarin pihapiirissä ovat kaikki, menestyjät ja elämän päähän potkimatkin.
– Pietarilta on äiti kuollut. Sitten siellä on isätön tyttö. Siellä on isä, joka on entinen punavanki ja kykenemätön kohtamaan enää ketään. Samassa pihapiirissä on myös valkoisia, valokuvaaja ehkä jopa valkoisten päällikkö. Ja kuitenkin he elävät yhdessä ja auttavat toinen toisiaan.
Minna Kangas on innoissaan.
– Tarina on niin syvästi elämää ymmärtävä, ja Aapelin kieli on niin ihanaa. Elämä jatkuu, ja pitää olla avarakatseisuutta.
Myötätunto on katoamassa
Minna Kangas haluaa nostaa ohjauksellaan esiin ja keskusteluun myötätunnon tarpeen. Myötätunto on hänen mukaansa katoava luonnonvara.
– Meiltä Suomesta puuttuu kohta myötätuntoinen puhe ja se on vakavampi juttu. Pikku Pietarin teksti on hyvin myötätuntoinen. Tarina aukeaa joka suuntaan aina isä jumalaan saakka.
Maailma peilautuu Pietarin kautta
Maailma peilautuu Minna Kankaan mielestä tarinassa Pietarin kautta.
– Myös aikuiset näyttäytyvät Pietarin katseen kautta. Lapset näkevät viinan trokausta ja prostituutiota, mutta siihen suhtaudutaan armollisesti. Sellaistakin elämä voi olla. Jos viinatrokari lähtee linnaan, niin Pietari sanoo: minä tule sinua katsomaan.
Sitä ei tarina kerro, ajatteleeko Pietari vankilaa vai kuninkaan linnaa.
– Trokari sanoo: elä tule, tuuli tuulee missä se tahtoo, olen sydämessäni vapaa, vaikka vankilassa.
Pietari ei tuomitse ketään. Jumala on tarinassa isoisä, jonka Pietari taikoo esiin tarvittaessa. Roolin näyttelee rovasti Kari Kauhanen.
– Pietari kertoo asiat kiltisti jumalallekin, koska haluaa äidin tietävän, mitä maan päällä tapahtuu. Mitään ei supista takana.
Mitä Karoliina haluaa kertoa?
Tarina Pikku Pietarin piha lähettää monta viestiä. Myötätunto auttaa pärjäämään, mutta elämään kuuluu myös kohtalo.
Jokapäiväinen pihan elämä sähköistyy monella tavalla, kun Pietarin isä, torikauppias Jormalainen, tuo piiriin uuden emännän, Karoliinan. Salaisuuksia täynnä oleva nainen ymmärtää paikkansa, saa aikaankin paljon, mutta lähtee.
– Kirjallisuudentutkijatkin ovat vihaisia Karoliinalle, kuinka tämä voi jättää lapsen. Keskusteluissa on kiistelty, tuliko hän vain setvimään omaa traumaansa.
Tätä eivät kaikki tiedä, että Karoliinan äiti on hirttäytynyt samaisessa huoneessa, mihin hän Jormalaisen kanssa muuttaa.
– Hänen isänsä oli juoppo ja irstas värjäri. Äidille elämä oli niin vaikea, että tämä hirttäytyi.
Kirja ei kerro, tuliko Karoliina pihapiiriin takaisin tarkoituksella. Ja juuri kun Pietari on häneen kiintynyt, lähtee pois.
– Voihan se niinkin olla, että hän oli niin inhottava. Mutta minusta tässä on jostakin suuremmasta oltava kysymys.
Karoliinan viestiä on pohdittu harjoituksissa Valkeakoskella. Joululomalla Minna Kangas alkoi pohtia kohtaloa, joka johdattaa naista.
– Kirjassa Karoliina menee pihassa asuvan hullun miehen, johtaja Palkeisen luokse, joka kerää vanhoja valokuvia. Miksi? Siksi, että haluaa nähdä kuvan Pietarin äidistä. Miltä on näyttänyt nainen, josta on kuullut niin paljon.
Kuvia selatessaan Karoliina sattumalta löytää kuvan, jossa on hän itse vanhempiensa kanssa.
– Hän tajuaa yhteyden ja purskahtaa silmittömään itkuun. Vaikka kyseessä on urhea ja aikaansaava nainen, hän ei voi elää samassa huoneessa.
Lähteminen ei ole Karoliinalle helppoa, mikä tekee asian inhimilliseksi.
– Hän vaikutti käynnillään kaikkien elämään.
Musiikki vie tarinaa eteenpäin
Valkeakoskella nähtävä Pikku Pietarin piha on laulunäytelmä. Tarinaa vie eteenpäin Harri Salmisen säveltämä musiikki. Ohjaajalle laulut ovat tuoneet uutta ajateltavaa, koska tarina ei voinut edetä niin, että musiikin välissä olevat aukot olisi täytettävä.
– Biisit vievät tarinaa eteenpäin ja dramatisointi on tehty sen mukaan. Siinäpä oli kova työ. Nyt tuntuu, että kaikki alkaa olla kohdallaan.
Näyttämöllä on eri tehtävissä 44 tekijää.
– Musiikki on tuonut mukaan aivan uuden innostuksen ja Harriltahan tekstiä syntyy. Näen tämän jatkumona Seitsemästä Veljeksestä, Hölmöläisistä ja Akaa 100-produkstiosta. Kaikissa on ollut myös Harrin musiikki. En tiedä, tutkiiko tässä suomalaisuuttaan, miettii Kangas
Akaalaisista mukana ovat muun muassa Leo Virtanen ja Anna Pulkkinen.
– Vanha konkari Leksa on kelloseppä, ja Anna debytoi talomies Harakan roolissa.
Pikku Pietarin pihaa esitetään Valkeakosken kaupunginteatterissa huhtikuun puoliväliin saakka.
