Talvisodassa kaatuneen akaalaisen alikersantti Ilmari Ahosen muistoksi perustetusta stipendirahastosta myönnetyt stipendit luovutettiin opiskelija Krista Liesniemelle ja kadetti Jori Juomojalle Toijalan ja ympäristön Sotaveteraanien joulujuhlassa 18. joulukuuta. Molempien huomioitujen puheenvuoroista huokui kiitos veteraaneille.
– On ollut hienoa kasvaa itsenäisessä Suomessa ja kiitos siitä kuuluu sotiemme veteraaneille. Olen saanut suorittaan naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Astuin palvelukseen isoveljeni innoittamana 4.1.2016, hehkutti Liesniemi.
Kersantiksi joulukuussa 2016 ylennetty Liesniemi palveli Porin Prikaatissa Säkylässä ja opiskelee tällä hetkellä Saimaan ammattikorkeakoulussa. Stipendi kuluu opintoihin.
– Armeija tekee pojista miehiä, mutta minusta se teki itsevarman, säästäväisen ja rohkean naisen. Olen saanut paljon eväitä elämääni armeijavuodestani ja tulen muistelemaan sitä lämmöllä.
Kadetti Jori Juomoja teki keväällä 2017 suuren päätöksen ja päätti hakea opiskelemaan Maanpuolustuskorkeakouluun ammattiupseeriksi.
– Opiskelen siellä toisen vuosikurssin kadettina, ja en ole katunut päivääkään. Kadettien arki ei Santahaminan porttien ulkopuolelle juurikaan näy. Se arki on raskasta, mutta palkitsevaa. Päivät ovat pitkiä ja opinnot kuormittavia, ja tavallisesta yliopisto-opiskelusta poiketen, maastoharjoituksia on verrattain paljon, kertoi Juomoja.
Stipendeistä päättää Toijalan ja ympäristön Sotaveteraanien hallitus hakemuksien perusteella.
Yhdessä ensimmäistä kertaa
Toijalan ja ympäristön Sotaveteraanit olivat kutsuneet joulujuhlaansa myös sotainvalidit ja rintamaveteraanit. Juhla oli näin yhteisöjen ensimmäinen yhteinen juhla, vaikka kaikilla yhdistyksillä on takanaan pitkä taival, ja Rintamaveteraanien Toijalan osaston toimintakin on päättynyt.
Varsinaisia veteraaneja juhlassa oli läsnä enää muutama. Toijalan ja ympäristön Sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja Kauko Alamäki totesikin pöytäkeskustelussa, että aika on ”korjannut viljaa” niin, että yhdistyksien loppu ihan lähellä.
– Meidän veteraanien takia ei enää monta kertaa kokoonnuta. Katsonkin, että tämäkin tilaisuus on jo enemmän perinteen siirtämistä.
Ilman aktiivisia tukijäseniä ei veteraaniyhdistykset enää toimisi ollenkaan. Tukijäsenistä kahdelle, Jarmo Ahoselle ja Jouni Ijäkselle, luovutettiin juhlassa Suomen Sotaveteraaniliiton hopeinen ansiomerkki.
Katse itään
Pastori Mari Pakkanen luki juhlaväkeä tervehtiessään appensa Vilho Pakkasen vihkoa Muistiinpanoja Ruotuväestä. Vihkoon liitetty kirjoitus, Huomio katse itään päin, herättää kuulijat tänäkin päivänä.
”Muista, että sinulla on vapaa isänmaa. Muista, että rajat ovat pitkät, voimat pienet ja itäisellä taivaalla aina mustia pilviä. Muista isoviha, muista pikkuviha, muista Bobrikov ja muista vuosi 1917. Muista, että Eurooppa taipui Rajajoella 1918. Muista, että hyvinkin rauhansopimus kestää vain seuraavaan sotaan saakka. Muista olla joka hetki valmis isänmaasi palvelukseen ja sen toimintaa tukemaan. Muista, että ruostunut kivääri ja tylsä miekka ovat kelvottomia aseita, pidä aseesi kirkkaina. Muista, ettei sinulta hetken tullen vaadita myötätuntoa ja koreita sanoja, vaan tarkkoja laukauksia. Muista, että sota voitetaan väellä, voimalla ja taidolla, lisää taitoasi. Muista, ettei meitä kukaan puolusta, ellemme itse siihen kykene.”
– Miltä kuulosti? Eikö olekin aika hämmästyttävät, ja nämä ovat vuodelta 1931. Aika hyviä ohjeita tähänkin päivään ja minulle tämä vihko on hyvin tärkeä löytö.
Joulujuhlassa esiintyivät myös päiväkoti Onnin lapset ohjaajiensa johdolla. Lapsien luona piipahti myös joulupukki. Maire Rokkanen soitti viulua Juha Salmesvuoren säestyksellä. Joulun viettoon lähdettiin yhdessä lauletun Maa on niin kaunis -laulun jälkeen.
