Kisu on kuunnellut tarkkaan, huomannut lasten touhut ja ajattelee, että nyt he saavatkin sitten ruveta töihin. Se hölköttelee sisälle ja palaa hetken päästä kantaen suussaan vihreätä lankakerää. Lankakerä tipahtaa suoraan Hetin selkään. Nyt leikitään, sanoo kisu. Lapset ottavat työn vastaan hymyillen. Kissa hiipii, kyyristelee ja syöksähtelee sinne minne lankakeräkin on lennähtänyt. Hiki hatussa he kaikki kolme leikkivät nurmella auringon lämmittäessä heitä entisestään.
”Kuuma!” huudahtaa Henni, ”minä haluan uimaan.”
Hettikin haluaa uimaan. Kisukin on jo lopen uupunut ja heittäytyy pitkäkseen koivun varjoon huilaamaan.
”Me on painettu hiki hatussa töitä, vaikka ei meillä hattuja olekaan ja me mennään nyt uimaan”, sanoo Henni mummulle.
Mummu hymyilee ja tarjoaa heille mehua.
”Valitettavasti en voi päästää teitä uimaan, kun järvessä on…”
”Sinihomejuustoo!” huudahtavat lapset.
”No ei nyt sentään. Tarkoititte varmaankin sinilevää, joten uimaan ei voi nyt mennä. Mutta minullapa on hauska idea. Juttelinkin siitä juuri papan kanssa. Menkääpä tuonne saunalle päin.”
Samassa pappa ilmestyy kulman takaa vesiletku kädessään. Lasten ei tarvitse kuin nähdä pappa ja letku, niin jo alkaa valtavat riemunkiljahdukset. Pappa roiskuttelee vettä Hennin ja Hetin päälle iloinen ilme kasvoillaan.
”Äitinnekin tykkäsi lapsena tästä leikistä. Sieltähän hän jo tuleekin. Arvasin, ettei hän malta pysyä poissa. Jaahas, sieltä tulee isännekin ja hyvänen aika, mummukin on vaihtanut uikkareihin. Tästähän tuleekin mahdottoman hauskaa”, sanoo pappa pilke silmäkulmassaan.
Siinä ne ovat – minun 3 kuppiani. Yksi on vettä varten, yhteen laitetaan kuivia raksuja ja viimeisestä löytyy se kaikkein paras eli minun oikea ruokani. Nami ja slurpsis! Mitä ihmettä, ruokakuppini on tyhjä! Kurnau ja mau, sanon minä. Tämä peli ei vetele! Hmm, taidanpa huomauttaa asiasta. Kisu kipittää vauhdilla yläkertaan rappuja pitkin. Hetken kuluttua se kiitää takaisin suussaan vihreä lankakerä.
Kisu tipauttaa kerän ruokakupin viereen ja lähtee hakemaan uutta kerää. Lopulta niitä on kupin ympärillä viisi kappaletta. Mukaan on joutunut yksi pehmokoirakin. Luulisi näillä vinkeillä isäntäväen tajuavan, että minulla on nälkä.
Samassa ovi kolahtaa ja tytöt saapuvat kotiin. Ilmoille kajahtaa heti heidän laulunsa. ”Herra Sokerikärpänen, kärpänen, kärpänen. Herra Sokerikärpänen, hän meillä asustaa. Hei!” Ja tuo loruttelu jatkuu ja jatkuu. Kivahan tuota on kuunnella, mutta nyt minulla on nälkä!! Hei, huomaatteko, että kuppini on tyhjä.
Henni saapuu keittiöön ja huudahtaa, ”Katsohan Hetti, Kisu on laittanut meille vinkin, että olisi kiva saada lisää ruokaa. Kyllä meillä on sitten viisas kissa.”
”Juu, niin on”, vastaa Hetti, ”minä voin laittaa ruoan hänelle. Katsopas Kisu, tässä on sinulle herkkua, onko sinulla nälkä?” lässyttää Hetti. Kisu tokaisee, että sitähän minä olen tässä koettanut sanoa, että minulla on karmea nälkä. Mutta kiitos, nyt minä syön.
Kylläpä ruoka maistui, ja nyt on pestävä itsensä siistiksi, vaikka en minä kyllä sotkenutkaan itseäni. Mutta siisti kissa on siisti kissa. Mitä minun korvani kuulevatkaan? Minä pääsen pyöräretkelle – ”Jee! Missä korini on? Missä korini on?”
Henni tuleekin jo vastaan korin kanssa ja hyppään sinne oitis. ”Mennään jo!” Mahtava lämmin ilmavirta tulvii kisun kasvoja vasten, kun Henni kiitää pyörällään pitkin teitä Hetti rinnallaan. Mihinkähän tänään mennään, miettii Kisu. Hetken päästä kolmikko saapuu kylän torille.
On toripäivä. Ilmassa tuoksuu kahvi ja pulla. Mukava puheensorina ja naurahdukset kuuluvat ympäriltä. Torilla myydään marjoja, vihanneksia, karamelleja, vaatteita ja mustaa makkaraa. Tytöt kiertelevät toria, kunnes pysähtyvät vaatekojulle, jossa Hetti on nähnyt mielestään kauniin mekon ja haluaa kokeilla sitä.
Heiska pujottautuu äheltäen punaiseen mekkoon. Henniä hymyilyttää jo vähän, ja sitten hän ratkeaa nauramaan.
”Näytät ihan makkarankuorelta! Hihihihihii! Näkisitpä itsesi.”
Hetti loukkaantuu ja ottaa mekon pois. Kisu ihmettelee, miten Hetti voi näyttää makkarankuorelta, vaikka on tyttö. Henni huomaa Hetin loukkaantumisen ja hänelle tulee paha mieli.
”Anteeksi Hetti, en ajatellut mitä sanoin. Olen pahoillani.”
”No saat anteeksi – taisi se mekko olla minulle aivan liian pieni ja taisin tosiaankin näyttää ihan makkaralta.”
”Makkarasta puheen ollen, mennään ostamaan nyt sitä mustaa makkaraa, kun äiti pyysi.”
”Onko se makkara ihan palanutta, kun se on mustaa?” kysyy Kisu.
”Ei se palanutta ole, se on vain sen nimistä. Se on tosi hyvää puolukkahillon ja maidon kanssa.”
”Jaa-a, taidanpa pysyä tonnikalassa, se on kissan mieleen. Mutta… kahvikin on väriltään mustaa, mutta ei sitä sanota mustaksi kahviksi.”
”Kyllä sitä on mustaakin kahvia. Toiset laittavat kahviin maitoa ja toiset juovat kahvinsa mustana ilman maitoa.
Matka jatkuu kotia kohti. Henni, Hetti ja Kisu saavat paljon huomiota ja ihmiset hymyilevät heille. Heistä on kivaa, kun tytöt ovat ottaneet Kisunkin mukaan pyöräretkelle. Kisu röyhisteleekin rintaansa ja näyttää tyytyväiseltä, kauniilta ja onnelliselta.
Kotitielle saavuttaessa Kisun katse valpastuu. Meidän kotiportista vilahti pupujussi. – ”Mau, mau, meidän pihaan loikki pupujussi!” Tytöt höpöttelevät keskenään eivätkä kuule Kisun intoa. Yhtäkkiä Henni pysähtyy ja huutaa: ” Meidän pihassa on pupujussi!”
”No sitähän minä juuri sanoin”, huomauttaa Kisu.
”Anteeksi Kisu, että emme kuunnelleet sinua. Olemme pahoillamme. Meidän pitäisi muistaa kuunnella kaikkia porukassa olijoita. Anteeksi vielä kerran.”
”Saatte anteeksi. Katsokaa tuolla se jussi loikkii jo kohti naapurin pihaa.”
Äiti on tullut tällä välin kotiin.
”Missä olet äiti?”, huutelevat tytöt. ”Me tuotiin sitä mustaa makkaraa”
”Olen täällä makuuhuoneessa”, äiti huhuilee. Äidin ääni on jotenkin tuskastunut. Tytöt ja Kisu rientävät äidin luo. Kaikki kolme pysähtyvät ovelle hämmentyneinä. Äidillä on yllään samanlainen punainen mekko kuin se, jollaista Hetti kokeili torilla. Äiti tuijottaa tyttöjä ja tytöt tuijottavat äitiä hiljaisuuden vallitessa. Kisu rikkoo hiljaisuuden tokaisemalla.
”Taidat kyllä näyttää aika lailla makkarankuorelta!” Tytöt hihittelevät jo, ja yllättäen äitikin alkaa hymyillä, ja lopulta he kaikki nauravat yhteen ääneen. Kaikki nauravat vedet silmissä ja hengästyneinä. Isäkin on saapunut kotiin ja naureskelee heille tietämättä, mille muut nauravat.
Hän toteaa vain, että ”Onpa sinulla äiti kaunis mekko!” Tytöt ja äiti katsovat toisiaan ja kaatuvat kaikki sängylle kippurassa kikattaen. Isä katsoo Kisua ja sanoo, ”Nyt en oikein tainnut ymmärtää, mutta se ei kai haittaa. Kivahan se on, kun heillä on hauskaa. Mennään me Kisu lukemaan päivän lehdet.”
”Kurnau ja mau, mielellään kiitos.”
Tyttöjen herätyskello soi. ”Nyt pitää herätä tai myöhästytte koulusta! Mauuu!” Henni ja Hetti nousevat hartaasti venytellen ylös.
”Kiitos Kisu, kun autoit meitä heräämään. Nyt mennään hammaspesulle ja aamupalalle” sanoo Henni.
Tytöt ovat nopeasti valmiita aamupesut suoritettuaan ja aamupalan syötyään. Vielä vaatteet päälle ja kouluun. Hetti vetää hupparia päällensä ja huudahtaa hätääntyneenä: ”Minun silmäni putosi! Mihin se joutui?”
Henni rientää hätiin ja toteaa hymyillen: ”Ota huppu pois silmän päältä, niin taitaa silmäsikin löytyä. Nyt lähdetään!”
