Akaassa eletään vuotta 40 000. Ihmiskunta on lähellä sukupuuttoa. Avaruussudet (Space Wolfs) ja parannellut ihmissotilaat (Deathwatch) ovat vallanneet kaupungin ja sotivat keskenään. Maisema kaupungissa on karun harmaa, eikä missään näy puita tai muuta kasvillisuutta. Vihreyden tilalla on isoja tynnyrisäiliöitä, joista valuu paikoitellen maahan hunajaa.
Tältä näytti viime vuoden syksyllä perustetun Akaan Noppa ry:n ensimmäisen miniatyyripeli Warhammer 40 000 -kisatapahtuman ykköspöydässä, joka oli siis pyhitetty Akaalle, Suomen hunajapääkaupungille. Pöydässä voimiaan mittelöivät Akaan Nopan nuorin perustajajäsen, 18-vuotias Atte Jokinen avaruussusillaan vastassaan helsinkiläinen Teemu Juselius parannelluilla ihmisillään.
Valkeakoskelainen Jokinen kertoo pelanneensa Warhammer 40 000 -peliä reilun kaksi vuotta, josta suurimman osan hän on maalannut figuureitaan, eli sotilaitaan yksin. Figuurien maalaaminen kuuluu oleellisena osana pelin henkeen, mutta pelikavereiden löytyminen ja yhdistyksen perustaminen toi Jokiselle harrastukseen monipuolisuutta.
– No nyt pääsee pelaamaan. On se kivempaa, että voi harrastaa tätä monipuolisemmin, Jokinen toteaa.
Monipuolisuutta Akaan Noppalaisille toi myös turnauksen järjestäminen. Yhdistyksen jäsenet tekivät ympäripyöreitä päiviä viimeisen kuukauden ajan ennen kisoja rakentaessaan seitsemän erilaista pelikenttää, joilla turnaus kisattiin.
Tarinallisuus koukuttaa
Maailmanlaajuisesti suosittu Warhammer 40 000 on kilpailullisestikin pelattu lautapeli, jolle järjestetään jopa mannerten laajuisia mestaruusturnauksia. Pelissä on tarkoitus vallata alueita ja eliminoida vastapelaajan joukkoja. Peli etenee vuorotellen noppaa heittämällä ja korttipakasta kortteja nostamalla. Korteista pelaajat saavat tehtäviä, joita on suoritettava. Yksi peli voi kestää monta tuntia.
Joulukuussa Kulttuuritalo Laaksolassa järjestettyyn turnaukseen osallistui 14 Suomen huipulla pelaavaa miestä. Akaan Nopasta osallistujia oli viisi. Yhdistyksen puheenjohtaja Jesse Riikonen keskittyi toimimaan turnauksen organisaattorina, eikä häntä harmittanut pelien ulkopuolelle jääminen.
– Kävin jokin aika sitten ottamassa Turussa selkääni, niin se riitti hetkeksi. Tämä on tosi kovatasoinen turnaus, Riikonen selvittää.
Hän kertookin keskittyvänsä tällä hetkellä Warhammerissa enemmän harrastuksen “pörröpuoleen”, eli sen tarinallisuuteen ja figuurien näyttävyyteen. Hampaat irvessä pelaamisen hän jättää muille.
– Tämä harrastus on minulle kavereiden kanssa hengailua. Kyllähän tämä myös stimuloi aivosoluja, kun tässä joutuu laskemaan aika paljon. Joskus minulla oli tavoitteena olla hyvä tässä pelissä, mutta nyt tyydyn heittelemään noppaa, 15–16 vuotta sitten yläasteella Warhammeriin tutustunut Riikonen hymähtää.
Ahdas autotalli
Lautapeliyhdistyksen perustaminen ehti kummitella Riikosen mielessä pari vuotta, mutta vasta viime syksy oli otollinen Akaan Noppa ry:n perustamiselle.
– Aiemmin ei ollut aikaa eikä resursseja. Nyt toiminta pyörii minun autotallissani, mutta hakusessa on paremmat tilat. Kun näitä pöytiä katsoo, voi helposti ymmärtää, että yksikin pöytä vie todella paljon tilaa. Ei sinne autotalliin paljon muuta mahdukaan, Lempäälästä Akaaseen vuonna 2010 muuttanut Riikonen kertoo.
Hänellä ja muilla noppalaisilla on paljon ideoita miten isompia tiloja voitaisiin hyödyntää niin, että muutkin kuin yhdistyksen jäsenet pääsisivät käyttämään tiloja ja yhdistyksen lauta- ja korttipelejä. Tulevaisuudessa suunnitelmissa yhdistyksellä on järjestää Magic the Garthering -korttipeli-iltoja ja nuorille pienoismallien maalauskerho.
Akaan Nopan ensimmäinen turnaus oli Riikosen mukaan niin onnistunut, että noppalaiset alkoivat heti suunnitella uutta tapahtumaa tämän vuoden alkupuolelle. Kolme parasta pelaajaa palkittiin palkintoplaketeilla, jotka oli valmistettu yhteistyössä akaalaisen Laatupalkinto Virtanen Oy:n kanssa. Lisäksi parhaimmat pelaajat saivat osallistumisen Helsingissä järjestettyyn War Head -kutsupelitapahtumaan.
– Me saavutimme oikeastaan kaksikin tavoitetta: järjestimme onnistuneen turnauksen ja saatiin hyvä alku Akaan Nopalle. Lisäksi saatiin heräteltyä paikallista lautapelikulttuuria ja uusia kontakteja pelaamisesta kiinnostuneihin ihmisiin, Riikonen iloitsee.
