Olen aiemmin tällä palstalla pohtinut, miten saada suurten lukujen ja käsitteiden viidakosta tavallisen ihmisen ajatusmaailmaan helpommin ymmärrettäviä ja hahmoteltavia käsitteitä. Koetan jatkaa samalla linjalla nytkin keskittymällä muutamaan keskeiseen käsitteeseen.
Jos kaikki suomalaiset asutettaisiin yhteen kaupunkiin, niin mihin kohtaan tämä kaupunki sijoittuisi väkimäärältään maailman suurimman kansakunnan listalla? Sijoituksemme olisi 71. ja lista Kiinan kaupunkilista.
Maailma on tähän saakka toiminut niin, että ihminen voi löytää töitä. Hänellä on lihakset, joilla voi tehdä monia asioita ruumiillisen työn kautta. Hän on myös pystynyt käyttämään hyväkseen apuvälineitä saadakseen syntymään mahdollisimman tehokkaan yhdistelmän.
Parhaimmillaan maataloudessamme oli yli 400 000 työhevosta ja tällä hevonen/mies-yhdistelmällä toimittiin tietty aikakausi, jonka jälkeen hevonen vaihtui traktoriin, jota ihminen ohjasi. Kehityksen myötä hevosten määrä putosi 35 000 hevoseen, josta se nyt tosin on elpynyt yli 70 000:n.
Nykymaailmassa olemme tulleet siihen kehitysvaiheeseen, jossa traktorit ovat alkaneet ohjata itseään eli kuljettajan on ollut kuvaannollisesti opittava ”ohjelmoimaan ja johtamaan” eri prosesseja traktorin toiminnoissa. Muuten hän on nykyvaateitten mukaan yhtä turha kuin auraa vetävä hevonen.
Kuvattu kehitysvaihe on ollut aivan samantyyppinen myös teollisuus- ja yritystoiminnassa, eikä tämänsuuntaiselle kehitykselle ole loppua nykynäkymin näkyvissä. Maailmanlaajuinen kilpajuoksu on haastava, eikä tähän kisaan vaadita erillistä kisapassia. Mukana olemme – halusimmepa sitä tai emme.
Haasteissamme olemme keskittyneet pääsääntöisesti tuottavuus- ja kilpailukyvyn turvaamiseen ja vahvistamiseen. Sinänsä se on aivan oikein ja luo välttämättömän taloudellisen pohjan muulle toiminnalle, mutta toisaalta – olemmeko pysyneet kilpajuoksussa mukana myös muilla yhteiskuntaelämän lohkoilla?
Olemmeko samanaikaisesti ulkoistaneet ikääntymiseen, vanhuuteen, sairauteen ja kuolemaan liittyvät asiat? Ulkoistaminen sinänsä ei ole ollenkaan huono asia, mikäli vastuun ottaa ja kantaa ulkoistuksen tekijä. Itse olen nyky-yhteiskunnassa kokenut nämä ihmiselämään luonnollisesti kuuluvat asiat sellaisina, että ne ikävinä ja hankalina on työnnetty pois silmistä ja päiväjärjestyksestä. Niille arki- ja virkakielikäytössä on harhauttavasti annettu juuri tuo ”ulkoistamisen naamio”.
Kaipaan laajaa ja monipuolista yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa noista kahdesta edellä kuvaamastani päälinjasta – molemmista. Ilman laajaa ja perusteellista mielipiteenvaihtoa sekä päätöksentekoa takaamme varmimmin sen, että noitten kahden keskeisen aihealueen yhteisvaikutuksesta löydämme itsemme tulevaisuudessa sijalta 71 – kansakuntien joukossa.
Useat uskontokunnat paastoavat ja pohtivat syvällisesti monia asioita ennen pääsiäistä. Voisimmeko me itse kukin – vakaumuksestamme riippumatta – tehdä samoin myös omassa elinympäristössämme? Mikä on oma suhtautumisesi näihin asioihin – vaikuttaminen kun useimmiten alkaa juuri omista ajatuksistasi, kannanotoistasi ja omasta suhtautumisestasi?
Rauhallista pääsiäisen alusaikaa.
Kirjoittaja on Akaan Seudun Osuuspankin toimitusjohtaja.
Ensi perjantaina sarjassa kirjoittaa Akaan valtuuston puheenjohtaja Saila Kallioinen.
