Viialassa asuvan Päivi Alasalmen ura kirjailijana täytti tänä vuonna 30 vuotta. Alasalmen mukaan kirjailijan ammatti sekä kustannusmaailma ovat vuosikymmenten mittaan kokeneeet monia muutoksia.
– Aloittaessani urani vuonna 1988 olin 22-vuotias tyttö. Tuolloin suurin osa kirjailijoista oli 50–70-vuotiaita miehiä, joilla oli vakavaa asiaa. Kirjailijan ammatti oli kauhean juhlallinen, Alasalmi muistelee.
Kustantamojen juhlissa sekä toimittajille ja kirjailijoille suunnatuissa tilaisuuksissa olivat Alasalmen uran alkuaikoina näkyvässä osassa nestemäiset tarjottavat.
– Alkoholitarjonta oli runsasta. Erilaiset viskit, ginit, vodkat, rommit, punaviinit ja valkoviinit olivat hyvin edustettuina. Lisäksi tarjolla oli tupakoita ja sikareita, Alasalmi nauraa.
Kirjailija liittää runsaat alkoholitarjoilut idänkauppaan ja neuvostotyyliseen alkoholipolitiikkaan. Kun ilmapiiri muuttui koko Suomessa, muuttuivat myös kustantamojen kekkerit maltillisempaan suuntaan.
– Juomat muuttuivat miedommiksi, ja tupakat ja sikarit jäivät pois. Tilaisuudet myös alkoivat aikaisemmin päivällä. Pikkuhiljaa ihmiset alkoivat tulla niihin töihin eivätkä juhlimaan, Alasalmi toteaa.
Alasalmen mukaan nykyään kustantamojen tilaisuuksissa ei enää läträtä yhtä paljon alkoholilla, sillä työelämä ja kustannusmaailma ovat muuttuneet tiukemmiksi ja arvaamattomammiksi.
– Nykyään myös kirjoitetaan parempia kirjoja kuin silloin ennen. Ihmiset tekevät enemmän tutkimustyötä kirjojaan varten. Tietenkin tutkimustyö on nykyään helpompaa ja nopeampaa googlaamisen ja digitoitujen arkistojen ansiosta, Alasalmi pohtii.
Alasalmi kertoo, että suurin muutos kustannusmaailmassa on se, että nykyään kirjailijoiden pitää itse markkinoida kirjojaan sosiaalisen median kanavissa sekä bloggaajille ja toimittajille.
– Pitää tuupata itseään esille. Jos 30 vuotta sitten olisi tyrkyttänyt itseään, olisivat kaikki pitäneet sellaista kirjailijaa hirvittävän rahvaanomaisena ja nolona, Alasalmi nauraa.
Riivatut on rakkaudentunnustus tuppukylille
Päivi Alasalmen tänä vuonna ilmestyneen romaanin Riivatut vaihtoehtoisena nimenä oli Räyhähenki. Kirjan kanteen päätynyt nimi vei kuitenkin voiton, sillä romaanissa esiintyy monin eri tavoin riivattuja hahmoja.
– Kirjan henkilöitä riivaa rakkaus, intohimo, kostonhimo ja kunnianhimo, Alasalmi kuvailee.
Riivatut sijoittuu Tampereen lähistöllä sijaitsevaan kuvitteelliseen Sunilan kylään vuonna 1891. Kirjassa kylän rauhan sekoittavat poltergeist-ilmiöt, jotka piinaavat torppari Manua ja hänen vaimoaan Lahjaa sekä heidän keuhkotautista piikaansa Herttaa.
Alasalmen mukaan kirjan tapahtumat perustuvat todellisiin tapahtumiin, eli ylöjärveläisen Martinin torpan riivaajiin vuonna 1885. Asiakirjojen mukaan 15 ihmistä vannoi oikeudenkäynnissä nähneensä pariskunnan ja heidän piikansa torpassa poltergeist-ilmiöitä. Kummallisia tapahtumia oli kaikkiaan 87.
– Tuomari ja lautamiehet eivät kuitenkaan pystyneet päättämään mikä torpassa riehui. He totesivat, että asia ei ole maallisen tuomiovallan ratkaistavissa, Alasalmi sanoo.
Alasalmen mukaan Riivatut on rakkaudentunnustus tuppukylille. Kirjailija kertoo, että Riivattuja oli helppo kirjoittaa, sillä hämäläisen maalaiskylän olemus on hänelle tuttu.
Romaanissa juoru lentävistä esineistä ja itsekseen siirtyvistä huonekaluista leviää kulovalkean tavoin, ja pian ilmiöitä on Manun ja Lahjan pirtissä ihmettelemässä koko kylän väki. Juoruja, faktoja ja uskomuksia kuulee myös romaanin toinen päähenkilö, Aamulehden toimittaja Hugo Untamo, jonka päätoimittaja lähettää tutkimaan mitä kummaa Sunilassa tapahtuu.
– Todellisuudessa Aamulehteen ilmoitettiin kummittelusta, mutta paikalle ei lähetetty ketään, sillä asiaa pidettiin hupijuttuna ja humalaisten hölmöilynä. Toimittaja kuitenkin lähetettiin paikalle, kun Martinin torpan kummittelua käsiteltiin Ylöjärven talvikäräjillä. Käräjistä oli selostus Aamulehdessä, Alasalmi toteaa.
Kirjailija kertoo, että Riivattujen tarina imi hänet mukaansa niin syvälle, että sitä kirjoittaessa tekstiä saattoi tulla kymmenenkin sivua päivässä.
– Alun perin kirja oli 50 sivua pidempi, mutta karsin siitä pois toistoa ja turhaa. Halusin tehdä Riivatuista helppolukuisen, Alasalmi sanoo.
Saduissa ei surullisuutta tarvitse vältellä
Tänä vuonna Alasalmelta ilmestyi myös satukirja Unten puutarha ja muita satuja. Kirja sijoittuu Katmanduun, ja se kertoo 13-vuotiaista kaksostytöistä Menasta ja Nunasta. Alasalmen mukaan kirjan synty oli hänelle mystinen kokemus.
– Olen äidinkielen opettajan ja rakennusmestarin tytär. Tässä toistui sama kuvio kuin usein ennenkin, eli näen jonkun hienon ja erikoisen talon. Sitten minulla alkaa raksuttaa päässäni tarina, joka sijoittuu siihen taloon. Isäni talonrakentajan menneisyys näkyy siinä, että rakennan kuvitteellisia taloja kirjojeni sivuille, Alasalmi kertoo viitaten Katmandussa oikeasti sijaitsevaan palatsiin ja sen puutarhaan nimeltään Garden of Dreams.
Kirjan pääkertomus Unten puutarha saa alkunsa siitä, kun Nuna astuu metsässä sammakonkutuun ja sammakko kiroaa hänet. Kirouksen takia Nuna menettää liikuntakykynsä ja hänet viedään Unten puutarhaan, joka on sairaalana toimiva palatsi. Sairaala on kuitenkin täynnä mystiikkaa, noituutta, hahmoaan muuttavia ihmisiä ja puhuvia eläimiä.
– Olen aivan armoton kissahullu, joten tarinaan tuli tietenkin puhuva kissa. Kissat tunkevat minun jokaiseen kirjaani, sille ei voi mitään. Minun pitäisi varmaan kirjoittaa joku ihan oma kissakirja, Alasalmi tuumii.
Alasalmi on kirjoittanut neljä satukirjaa, joiden tarinoista monet ovat alun perin olleet iltasatuja hänen omille lapsilleen. Kirjaiija toteaa, että lapsille kirjoittaessa täytyy kohdeyleisön ikä ottaa tekstiä tuottaessa huomioon, mutta surullisia tai jopa rankkojakaan aiheita ei tarvitse vältellä.
– Tässä uusimmassa satukirjassa surullisin tarina on nimeltään Vapauden kaipuu, joka kertoo vangitusta norsusta. Siinä on eläinsuojeluaihe, ja se voisi olla aikuistenkin satu. Satuni ovat kuitenkin sillä tavalla perinteisiä, että niissä täytyy olla onnellinen loppu. En myöskään halua kirjoittaa liian moderneista aiheista. Minun kertomuksissani ei ole autoja tai televisioita, kännyköistä puhumattakaan, Alasalmi kertoo.
Seuraava romaani on kehittymässä
Tätä nykyä Alasalmen pitää kiireisenä Riivattujen näytelmäversio, jota hän kirjoittaa parhaillaan. Ensimmäisen version on tarkoitus olla valmiina jouluun mennessä. Romaanista on myös pyydetty elokuvaoptio, mutta kirjailijan mukaan sen toteutuminen on epävarmaa.
– Seuraava romaanikin on kehittymässä, ja kerään siihen koko ajan materiaalia. Siitä tulee myös historiallisiin tositapahtumiin perustuva, Alasalmi paljastaa.
Päivi Alasalmi kertoo nauttivansa ammatistaan vielä kolmen vuosikymmenen jälkeenkin.
– Silloin kun aloitin, se oli tavallaan hyppy uimataidottomana kylmään veteen. En silloin alussa hankkinut mitään toista ammattia, eikä tässä vaiheessa enää mitään toista ammattia hankitakaan. Toisaalta, en minä vieläkään halua niihin ”oikeisiin” töihin, Alasalmi nauraa.
Päivi Alasalmi esiintyi Akaan pääkirjastossa Pohjoismaisen kirjallisuusviikon kirjailijavieraana 13.11.
