Olen aina ollut kiinnostunut urheilusta ja liikunnasta. Lapsena kotipihalla oli hiekkakasa ja hyppytelineet. Siinä hypättiin korkeutta, seivästä, pituutta ja 3-loikkaa. Seiväs haettiin metsästä. Kuusi oli yllättävän kestävä hyppäämiseen. Ensimmäistä urheiluseuraa olin perustamassa ala-asteikäisenä. Riskun kulman pojat olivat innolla ajatuksessa mukana. Vieressä oli sopivan kokoinen mäki ja siihen rakennettiin hyppyrimäki vauhdinottotorneineen.
Siinä tuli käytettyä lapsuuden tietämättömyyttä myös vähän omankädenoikeutta, kun kaadettiin hyppytorniin puut nahkatehtaan metsästä. Tehtaalta käytiin tarkastamassa vahingot ja annettiin teko anteeksi. Ja sitten vaan kilpailuja järjestämään: mainoksia pitkin Viialan keskustaa, pieni pääsymaksu ja opettaja kilpailun tuomariksi. Kilpailut onnistuivat hyvin ja maksavia katsojiakin löytyi kilpailupaikalle. Rahoilla ostettiin jalkapallo, ja näin toimintaa oli kesäksikin.
Muutto Viialasta Toijalaan aiheutti katkon urheilemiseen, mutta hiihto ja lenkkeily jatkuivat. Varsinainen vaatimaton kilpailu-ura alkoi vasta armeijan jälkeen Toijalan Valppaassa. Lajina oli hiihto, ja sitä tuli harrastettua toistakymmentä vuotta. Siinä sivussa tulivat mukaan luottamustoimet seurassa alkaen hiihtojaostossa ja siitä seuran puheenjohtajaksi.
Vuonna 1980 päätettiin järjestää lentopallon kesäturnaus Toijala-Lentis. Turnaus oli tarkoitus järjestää kertaluonteisena tapahtumana. Hyvin onnistunut tapahtuma sai kuitenkin niin hyvää palautetta, että sitä päätettiin jatkaa. Ja se on myös jatkunut, ensi kesänä tulee 40 vuotta täyteen. Toijala-Lentis on tuonut valtavasti Toijalaa ja Akaata tunnetuksi kunnan ulkopuolellakin. Kansainvälisyyttä turnaukseen ovat tuoneet joukkueet Latviasta ja Virosta. Myös liike-elämä on saanut turnauksesta oman siivunsa.
Toijala-Lentiksen vetämisen lisäksi Valppaan koko toiminnan skaala on tullut tutuksi vuosikymmenten aikana. Lähinnä sydäntä on hiihdon lisäksi ollut sulkapallo. Laji otettiin seuran ohjelmaan vuonna 1994. Nopeasti siitä kehittyi seuran menestynein laji. Vuosien varrella seuran pelaajat ovat yltäneet useihin suomenmestaruuksiin. Laji kiinnostaa myös kuntalaisia, mutta kun ei löydy tiloja, jossa sitä voisi harrastaa.
Seuran aktiivina olen nähnyt myös hyvin liikunnan kehityksen kunnassamme. Ulkoliikuntatilat ovat Akaassa hyvässä kunnossa, mutta sisäliikuntatiloissa tilanne on katastrofaalinen. Kun Toijalan Monitoimihalli valmistui, ajatteli että nyt on tiloja toiminnoille vuosiksi eteenpäin. Toisin kuitenkin kävi. Tilojen lisääntyminen lisäsi myös huomattavasti seurojen toimintaa ja uusia lajeja, ja jälleen oli tilat täyteen buukattuja.
Sisäpalloilulajien hyvä kansallinen menestys on lisännyt lajien salivuorojen tarvetta ja näin muille lajeille jää entistä vähemmän salivuoroja. Seurat joutuvatkin hakemaan kalliita vuoroja ulkopaikkakunnilta, ja kun kaupungin liikunta-avustukset kaiken aikaa pienenevät, on yhtälö kestämätön. Katseet onkin kohdistettava uuden yksityisellä rahalla suunniteltavan palloiluhallin suunnittelun nopeaan etenemiseen. Nyt on aika toimia, sillä vapaa-ajan harrastukset ovat entistä tärkeämpiä kuntalaisille ja perusta perheille heidän hakiessaan uutta kotikuntaa.
Pertti Tuomela
Kirjoittaja valittiin Vuoden Toijalalaiseksi 1998.
