Kansallispukujen tuuletus on hieno tunnustus suomalaiselle käsityötaidolle. Usein kangas kudottiin kotona itse. Myös ihailun kohteena olevat kauniisti kirjotut puserot ja jopa pukuun kuuluva tykkimyssy valmistuivat omissa hyppysissä.
Hämmästyin, kun näin Akaan seudun puvussa vihreän esiliinan. Mielestäni ennen asuun ei ole kuulunut huivia. Lehden tekstissä ilmeni, että tiukat säännöt ovat vapautumassa. Ennen on ollut erittäin tarkkaa korujen, sukkien ja kenkien suhteen. Tykkimyssykin piti asettaa kutreille tietyllä lailla.
Hienoa, että näyttää kansallispukujen käyttö lisääntyvän.
Asu on arvokas ja kestävä sukupolvelta toiselle. Vuoteen mahtuu monenlaisia kansallispukujen käyttömahdollisuuksia vuodenaikojen mukaan ja perhejuhlissa talvella ja suvella.
Ystävänpäivänä Kokkolassa eri eläkeläisjärjestöjen jäsenten esittämään ohjelmalliseen juhlaan Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi toivoin mahdollisimman monen pukeutuvan kansallispukuun. Ilokseni näin sen värikkään yleisön toinen toistaan koreammissa asuissa. Kaupungin tarjoaman juhlakahvittelun lomassa kyselyjä riitti puvuista, paikkakunnista ja niiden sijainnista.
Tietääkseni Akaan seudun kansallispukua ei myydä valmiina, vaan vaivaa pitää nähdä, ennen kuin komea asu on edustusvalmiina. Taitavia ompelijoita ja pitsinnyplääjiä löytynee paikkakunnilta.
Toivon, ettei koi syö villakankaisia kalleuksia. Tuuletuksella estetään sekin!
Kannattaisiko kehittää Akaan seudun puvun väreihin sopivia nopeatekoisia pirtanauhoja, joilla voisi olla käyttöä farkkukansalle?
Terttu Laitinen
Viialassa syntynyt keskipohjalainen
