Nyt paloi pinna polkupyörien riepojiin. Ei ollut ensi kerta kun Toijalan rautatieaseman pyörätelineeseen jääneet polkupyörät kokivat vandalismia. Luulen, että ne keitä tämä kirjoitus koskettaisi tai kohdentaisi, eivät tätä kirjoitusta kykene lukemaan – toisekseen siksi, että tämä on maksullinen aviisi. Varmaan silloinkin, kun he alkunsa saivat, oli jo kumi puhki. Täytyy vain toki toivoa, etteivät nämä vandaalit yöllä pimeässä pyöriä riepoessaan satuttaisi myös itseään. Jotenkin vain on sellainen tunne, että tuollainen järjetön toisen omaisuuden tuhoaminen johtaa vain siihen, että näillä kavereille tulevaisuus Akaassa on kivinen. Se on sellainen kivinen yksiö Kylmäkosken puolella. Toivon kovasti, että nämä voimiensa tunnossa vihansa ja turhautuneisuutensa purkavat, keksivät vihallensa muun kohteen kuin kanssaihmiset tai heidän omaisuutensa. Vaikka sitten salien treenisäkit.
Anttijussi Vikman
