Voisi kuvitella, että meteli olisi korviahuumaava, kun kahdeksan koiraa omistajineen kokoontuu tapaamiseen. Mutta ei. Norfolkinterrierit hääräävät sulassa sovussa, mitä nyt nuolevat toimittajan jalat puhtaiksi.
Kyse on tapaamisesta Merja Järvisen luona Kylmäkosken Savikoskella. Osa koirista on sukua keskenään, osa on muuten vain toisilleen tuttuja koirakavereita.
– Meillä on vain yksi koira, tuo Helmi. Se kaipaa koiraseuraa, joten käymme sen kanssa joka viikko Kari ja Tuire Kaasalaisen ja heidän koiriensa luona Lempäälässä, Merja Järvinen kertoo.
Siitä lähti ajatus laajemmasta koiratapaamisesta.
Merja Järvisen ja hänen puolisonsa Asko Lehtosen rakkaus rotuun lähti tavallaan sattumalta. Heillä oli aikaisemmin sekarotuinen koira, joka muistutti ulkonäöltään norfolkinterrieriä.
Nettisurffailun päätteeksi pariskunta päätyi tähän terrierirotuun.
– Ostimme tavallaan sian säkissä, Merja Järvinen nauraa.
Pieni suuri koira
Päätöstä ei ole tarvinnut katua hetkeäkään. Toki pentu koetteli välillä rajojaan. Merja ja Asko kasvattivat sen hellällä kädellä toki näyttäen koiralle kaapin paikan.
– Helmi on pieni suuri koira. Luonne on siinä ehdottomasti parasta. Se on hirveän ihmisrakas, maailmoja syleilevä, Merja Järvinen kuvailee.
Nokisutarikin sai pusuttelut osakseen, eli vahtikoiraksi rodusta ei ole.
Terriereille on luonteenomaista päättäväisyys. Tämä käy selkeästi ilmi, kun yksi koiravieraista karkaa jatkuvasti aidatulta pihalta pois keksimästään pakoreitistä.
Merja Järvinen kuvailee rotua kissamaiseksi. Se ymmärtää puhetta mutta tottelee vain jos sitä huvittaa. Uiminen on Helmin lempiharrastuksia.
Norfolkinterrieri jalostettiin aikoinaan rottien metsästämiseen Briteissä. Metsästysvietti on edelleen vahva, eikä kaikkia rodun edustajia voi pitää vapaina, etteivät ne syöksy autojen alle metsästyskiihkossaan.
Sopii kainaloon
Tuire Kaasalaisella ja hänen miehellään Kari Kaasalaisella on kolme norfolkinterrieriä.
– Päädyimme rotuun siksi, että mieheni sukulaisissa ei ole kovin paljon koiraihmisiä, joten emme halunneet kovin suurikokoista rotua. Tämä rotu sopii kainaloon eikä pelota ketään, Tuire Kaasalainen pohtii.
Hän oli nähnyt rodun edustajan hevosmaneesilla ja totesi sen olevan sopiva heidän perheeseensä. Haittaa ei ollut siitäkään, että rotu on hyvin hellyttävän näköinen. Koirat myös tulevat hyvin toimeen toisten koirien kanssa.
Entä voisiko Järvisille tulla toinenkin norfolkinterrieri?
– Onhan siitä puhuttu. Sama onko näitä yksi, kaksi, kolme tai neljä, nämä ovat niin helppoja koiria. Mutta en sano mitään varmaa, Merja Järvinen hymyilee.
