Koulutyö kaikissa Akaan kansakouluissa oli vuonna 1918 ollut keskeytyksissä helmikuun alusta lähtien.
Toijalan yhteiskoulun oppilaille jaettiin lukukausitodistukset kirkossa toukokuun 18. päivänä, ja kansakoulun oppilaat saivat todistuksensa toukokuun 31. päivänä. Yhteiskoulu toimi oikeustalona ja vankilana, kansakoulut siivottiin käyttöön heti kun sisään päästiin.
Ruuasta ja rahasta pulaa
Toijalan Sanomat ilmestyi jälleen toukokuun 1. päivänä. Lehdessä Toijalan elintarvikelautakunta patistelee kansalaisia leimauttamaan leipäkorttinsa lautakunnan kansliassa.
”Kaikkien, joilla on laillisia saatavia elintarvikelautakunnalta, on saatavansa ilmoitettava viimeistään t.k. 25 pnä. Myöhempiä ilmoituksia ei oteta huomioon ”.
Kuntakokous päätti puolestaan 21.5. myöntää 500 markkaa puutarhasiementen ostamiseen ja jakamiseen vähävaraisille. Tehtävä jätettiin maatalouskomitean huoleksi tilitysvelvollisuutta vastaan.
Nälkä oli vieraana Akaassa miltei kaikilla. Talkoisiin elintarviketilanteen parantamiseksi osallistui valtion kotitaloustoimikuntakin. Toijalan Sanomien (25.5.) uutisen mukaan se lähetti kuntaan kasvitarhaneuvojan, joka kävi kulmakunnillakin neuvomassa keittiökasvien viljelyssä. Kansakoulun yläluokkalaisille jaettiin Köyvärin mailta palstoja kesällä viljeltäviksi ja siemenet olivat oppilaille ilmaiset.
Ulkonaliikkumiskielto voimassa, pakkotöitäkin tarjolla
Toivottu rauha oli palannut Akaaseen, mutta kylillä liikkumisessa oli tiukat säännöt. Hämeen piirin komendantti Hugo W. Löwgren ilmoitti Toijalan Sanomissa 11.5.1918 seuraavaa:
”Liikkuminen ulkosalla klo 9:stä klo 4:ään aamulla on kielletty; liikkumisluwan saantia warten kaikkina wuorokauden aikoina waaditaan todistus, josta ilmenee, että liikkuminen luwallisen ajan jälkeen todellakin on wälttämätöntä. Toisille paikkakunnille matkustawille huomautetaan, että matkalupatodistuksen saantia warten waaditaan mieshenkilöiltä jonkun yleisesti tunnetun paikkakuntalaisen todistus luotettawuudesta, tai on kutsuttawa saapuwille kaksi suojeluskuntalaista, jotka takaawat asianomaisen henkilön luotettawaksi. Postitoimisto on avoinna arkipäiwinä 8-12 ja 2-6, sunnuntaisin 8-12 p:llä.”
Saman päivän lehdessä kehotettiin ”kaikkia maanviljelijöitä, jotka haluawat saada pakkotyöläisiä töihinsä, kääntymään pakkotyöläisten kanslian puoleen, joka sijaitsee Osuusmeijerillä ent. Toiwosen talossa.”
Sodan päätyttyä Toijalan yhteiskoulusta tuli vankileiri, jolla enimmillään oli 580 punavankia. Kesäkuun lopulla suurin osa vangeista siirrettiin Tammisaareen. Oman paikkakunnan punaisista osa siirrettiin pakkotöihin eri puolille kuntaa. (lähteet: Ne 27 vuotta ja Työväen alkutaival Akaassa)
Jos joku paikkakunnalla vielä lorvi joutilaana, oli työtä tarjolla muuallakin.
”Tolpissa olewien ilmoitusten kautta määrätään kaikki joutilaat Wiialaan jäätä särkemään, myös pappi ja lukkari”.
Akaan kuntakokouksessa toukokuun 21. päivänä oli myös päätetty kääntyä senaatin puoleen anomuksella, että Toijalan satamaratakysymys pian otettaisiin ratkaistavaksi, jotta paikkakunnalla oleville lukuisille vangeille voitaisiin saada ”työtä rautatierakennuksella.”
Toisaalta samaan aikaan lehdessä kerrottiin ”Waltionrautateiden järjestäwän hätäaputöitä.”
Kyseessä olivat maarakennustyöt Hämeenlinna-Tampere rataosuuden toista raidetta varten sekä Toijalan aseman uudisrakennus-, ratapihan laajennus- ja uuden tavarasuojan rakennustyöt.
Toukokuun 5. päivänä 1918 syntyi Helsingissä myöhemmin Valkeakoskella ja Saarioispuolella vaikuttanut taidemaalari ja graafikko Klaus Kalima. Hän toimi Yhtyneitten paperitehtaitten mainospäällikkönä ja näyttelyjohtajana. Hän toimi myös Valkeakosken työväenopistossa kuvataideopettajana. Kalima teki vuonna 1945 Kohtalo johtaa meitä -elokuvan lavasteet.
Jäätyään eläkkeelle hän muutti Tarttilan Linnaisiin, missä hänellä oli oma ateljee. Kalima teki julisteita ja postikortteja ja suunnitteli muun muassa Tarttis-torin logon. Klaus Kalima kuoli 18.3.2017.
Lavantautiin etsittiin syyllisiä
Toijalassa puhjennut lavantautiepidemia kaatoi yhden jos toisenkin sängyn pohjalle – puolueesta tai katsantokannasta riippumatta.
Paikallislehdessä oltiinkin kovasti huolissaan sairaalan puuttumisesta ja patistettiin kunnanvaltuustoa ”ottamaan sairaalakysymyksen koko laajuudessaan esille.”
Vuoden 1918 kunnanlääkärin vuosikertomuksessa kerrotaan ettei ”sairaalaa saatu perustetuksi kuntaan, sillä venäläinen sotaväki piti hallussaan kaikkia sopivia rakennuksia.”
Paikallislehden kirjoituksessa etsittiin jopa syyllisiä mokomaan tautiin.
”Tämä äkkiä ilmennyt tautifirus tuntuu parhaiten viihtyvän mustan portin tienoilla. Se herättää mielessä epäilyksen, että asunto-olot niissä taloissa owat epäterweelliset. Ei parempaa woisi toiwoa kuin että mainitut talot purettaisiin.”
Tuli aika, jolloin ”ne” talot purettiin – ja niin paljon muitakin taloja. Ja tänä päivänä kysytään, miksi?
Lavantaudin lisäksi paikkakunnalla raivosi toinenkin epidemia. Espanjantauti oli pandemia, jonka aiheutti harvinaisen tappavan influenssan A:n alatyyppi. Puolentoista vuoden aikana tauti surmasi maailmassa kymmeniä miljoonia ihmisiä. Taudin oireina olivat yskä, kuume ja särky. Jälkitauteina se saattoi aiheuttaa muun muassa keuhkokuumeen. Suomessa espanjantautiin kuoli noin 25 000 ihmistä.
Akaan seurakunnan kirkonkirjojen mukaan espanjantautiin kuoli vuonna 1918 seitsemän ja vuonna 1919 neljä henkeä. Toisaalta myös keuhkokuumeeseen merkityistä osa saattoi olla espanjantautiin kuolleita. Potilailtaan tartunnan saanut Akaan kunnanlääkäri Kaarlo Palkonen menehtyi espsnjantautiin heinäkuun 22. päivänä 1918.
