Thomas Alva Edison (1847–1931) kehitti hehkulamppua pitkään ja hartaasti. Tarvittiin lukuisa määrä epäonnistumisia, ennen kuin lamppu vihdoin syttyi. Kerrotaan Edisonilta useasti kysytyn, eikö se harmita, kun koko ajan epäonnistuu. ”Päinvastoin. Koko ajan tiedän enemmän siitä, minkälainen lamppu syttyy. Ja varmasti nyt tiedän ainakin sen, minkälainen lamppu ei syty.” Edisonin kokeilujen lopputuloksen tiedämme.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on joka tasolla samanlaisessa tilanteessa kuin Edison keksiessään hehkulamppua. Vielä koulussa – tai jopa päiväkodissa – olevien lasten ja nuorten tilanne on mielenkiintoisin. Sen, mikä minusta isona tulee, päättävät pääasiassa toiset, mutta voinko jo itse siihen mitenkään vaikuttaa. Pakkoruotsista vouhottajat ovat onnettomia liian kireälle kapaloihin jääneitä nationalisteja, mutta aikaisilla lukutottumuksilla, kielivalinnoilla, harrastuksilla ja niin edespäin vaikutuksensa tulevaisuuteen on. Mikä olisi noin vuonna 2053 sellainen ammatti, joka saisi lampun syttymään?
Mielenkiintoinen tilanne on myös niillä, jotka ovat opiskelemassa ammattiin tai yliopistotutkintoon tai juuri valmistuneet. Jos töitä on tarjolla vähän, olenko valmistunut tai valmistumassa väärään ammattiin. Kaiken lisäksi on hienoja ammatteja, kuten kuvataiteilija, jossa työnsaanti on sitä sun tätä, olit kuinka hyvä tahansa. Ainoa varma asia on, että nyt työelämään tulevat ja siellä parhaassa työiässä olevat tuskin pääsevät eläkkeelle siitä ammatista mihin valmistuivat. Perustutkintoa joudutaan täydentämään monta kertaa. Monella on edessä myös uuden ammatin opiskelu, vaikka nyt ei vielä siltä näyttäisikään. Saanko tällä koulutuksella lampun palamaan vuoteen 2033?
Suomi on myös nykyisin hyvin avoin maa tulla ja lähteä. Kansainvälisyys on arkipäivää eikä enää mitenkään ihmettelyn aihe. Ulkomailla suoritetut tutkinnot tai kokonaan ulkomaille muuttaminen lisääntyy koko ajan ja onneksi. Onneksi Suomeen myös tullaan opiskelemaan ja työskentelemään. Impivaaraa katoaa, mikä sekin on hyvä asia.
Mennäänpä kuntatasolle. Hallituksen viimeviikkoiset päätöksen tuovat toivottavasti selkeyttä kuntarakenne- ja sote-uudistuksen pohditaan kuntatasolla. Pakkoliitos on nyt mukana keinovalikoimassa kuntaliitoksia toteutettaessa, mutta monen mutkan kautta. Ja minkälainen on sellainen kunta, joka pakolla tehdään. 1970-luvulla pakolla Äetsäksi yhdistetyt Kiikka ja Keikyä tappelivat koko Äetsän olomassaolon ajan. Mutta mikä olisi sellainen kunta, joka pystyisi toimimaan seuraavat 30–40 vuotta. Siitä joutuvat nyt kunnissa tehtävissään olevat keskustelemaan oikein tosissaan. Nyt pitäisi ymmärtää keskustella oikeista asioita ja katsoa tarpeeksi kauas.
Täällä Akaassa kunnan tulevaisuuden pohtiminen pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä, vaikka takana ovat äsken tehdyt kaksi raskasta liitosta. Nyt näyttää vahvasti siltä, että keskusteluissa liikutaan sosiaali- ja terveyspuoli kärkenä, joten syntyykö tänne kunta Valkeakosken aluesairaalan ympärille. Toisenlaisiakin vaihtoehtoja on. Akaa on kiistatta Etelä-Pirkanmaan liikenteellinen keskus ja miten tätä jatkossa hyödynnetään? Poikittaista liikennettä seutukunnalla ei juuri ole. Kuinka Toijalan taajaman elinvoimaisuus turvataan nyt ja tulevaisuudessa.? Rakennetaanko kaupungintalon paikalle tai aseman seudulle mittava liikekeskus?
Milloin lamppu syttyy Akaassa?
