Tuhansien järvien maassa Suomessa on viehättävä ja lumoavan kaunis ja rauhoittava saaristo. Matkamme alkoi Kustavista yhteysaluksella kohti Brändöötä jatkuakseen seuraavana päivänä Vårdön kautta Maarianhaminaan. Meitä matkalaisia oli 48 ja Antti Viinikan taitavassa ohjauksessa Hannu Alangon johtaessa Hämeen Turistiauton bussi sivuutti lossit, laivat ja maantien mutkat.
Sekä Brändö että Vårdö ovat alle 400 asukkaan kuntia. Ongelma on sama kuin monissa mantereenkin kunnissa – väki vähenee ja ikääntyy.
Ankarat olosuhteet ja kumppani meri ovat opettaneet saaristolaisille paljon. Yhteinen tekeminen ja toisista huolehtiminen ovat itsestäänselvyyksiä. Omaisista välitetään ja heistä huolehditaan. Esimerkiksi Brändön vanhainkodissa asuu viisi yli 88-vuotiasta naista, joita tituleerataan yleisesti tädeiksi. He ovat koko yhteisön yhteisiä tätejä.
Meri on sekä siunaus että suru. Merenkulusta, kaupasta ja kalastuksesta eläville saaristolaisille meri on antanut leivän ja mahdollisuuden kulkea maailman ääriin. Toisaalta meri on haudannut monta työssään ollutta ihmistä ikiuneen myrskyjen raadellessa laivoja tai kelirikkojään pettäessä odottamattomasti jalkojen alla.
Ahvenanmaa on aina ollut kansainvälistä aluetta. Merellä on tässäkin vaikutuksensa. Vastikään tehdyn laskennan mukaan Ahvenanmaalla on 85 eri kansallisuuden edustajaa ja äidinkieliä on yli 50. Erityisen asemansa vuoksi ruotsin kieli on vahva. Usein asiakaspalvelu luonnistuu parhaiten ruotsiksi tai englanniksi. Monin paikoin suomen kielelläkin selviytyy.
Työelämä kansainvälistyy. Esimerkiksi Brändö Laxin kalanjalostustehtaalla työskentelee 7 eri kansallisuutta olevia. Erinomaisesti sitä täydensi hotellin ravintolassa työskennellyt nuori nainen, joka palveli selkeästi suomeksi ja savoksi. Kuopion tyttö oli opiskelurahoja tienaamassa.
Myrskyluodon Maijan jalanjäljissä
Kirjailija Anni Blomqvist asui koko elämänsä Vårdössä. Hän kirjoitti useita teoksia, joihin perustuu monelle meille tuttu tv-sarja Myrskyluodon Maija. Blomqvistin elämässä merellisen maailman traagisin puoli näyttäytyi merkittävällä tavalla: sekä aviopuoliso Viktor että molemmat pojat Tommy ja Bengt menehtyivät kalastusmatkoilla myrskyssä. Anni purki suruaan kirjoittamalla kirjoja ja osallistumalla aktiivisella kirjoittamisella yhteiskunnalliseen elämään.
Vårdölaista maisemaa värittävät myös lukuisat omenatarhat, joiden sadosta pääosa rahdataan Suomeen kuluttajien nautittavaksi. Omenanviljelys on suurimittaista ja järjestelmällistä. Istutetut puurivistöt ovat suoria ja tasavälisiä. Kastelujärjestelmät on useimmiten automatisoitu. Omenan ohella tärkeitä viljelykasveja ovat peruna ja sipuli.
Se Oolannin sota oli kauhia…
Ahvenanmaan alueella on paljon historiallista kerrottavaa. 1850-luvulle sijoittuva 3 päivää kestänyt Oolannin sota piirtyi eteemme, kun opas kertoi Bomarsundin linnan raunioilla tapahtumienkulusta. Englantilais-ranskalaiset joukot mursivat silloisen linnoituksen puolustuksen nopeasti. Venäjän valtakuntaa ahdisti Krimin sota, jota käytiin kaukana idässä. Englantilais-ranskalaiset joukot taktikoivat hyökkäyksen Itämeren kautta. Hyökkääjien ylivoima oli moninkertainen ja sota loppui lyhyeen. Lähtiessään venäläisjoukot räjäyttivät puolustustorneja.
Bomarsundin linnan raunioita on kunnostettu jälkikäteen mm. EU-rahoituksella. Linnoitus on aikoinaan ollut varsin vaikuttava. Päälinnake on ollut pieni kaupunki kirkkoineen, virastoineen, leipomoineen, vankiloineen, kaivoineen ja käymälöineen. Linnakkeessa oli 246 huonetta (18 000 neliötä). Siihen mahtui 2500 sotilasta ja 115 tykkiä.
Ahvenanmaa on nykyisin demilitarisoitu aluetta. Vaikka päätökset aseettomuudesta on tehty vasta 1920-luvulla Kansainliiton toimielimissä, keskustelu asiasta alkoi jo vuosikymmeniä aiemmin.
Pois pois postin tieltä
Seudut, joilla liikuimme, ovat postihistoriallisestikin merkittäviä. Brändön, Vårdön ja Eckerön halki on kulkenut Turun ja Tukholman välinen suuri postitie vuosina 1638–1910. Suomen päässä reitti on jatkunut Turusta aina Pietariin asti.
Postiruotutalot olivat velvolliset asettamaan kruunun käyttöön tarpeellisen määrän veneitä, hevosia ja miehiä. Postisaattueet olivat nelimiehisiä.
Toisinaan postin kulkuun saattoi tulla pidempiäkin pysähdyksiä. Kovan talvisen tuulenmyräkän yllättäessä postinkuljettajat saattoivat joutua kääntämään ahkioveneensä suojaksi ja pitämään taukoa, kunnes sää paranisi. Kelirikot hidastivat etenemistä. Näissä oloissa sekä kantajia että postia saattoi joutua lopullisesti meren omaksi.
Eckerön posti- ja tullitalo, joka on Carl Ludvig Engelin suunnittelema, seisoo jykevänä monumenttina noista ajoista. Nykyisin tiloissa on kahviloita, myymälöitä, taidenäyttelyitä ja harrastustiloja. Sieltä on myös mahdollisuus vuokrata edullista yösijaa.
Eckeröstä kulkee päivittäin yhteysalus Grisslehamniin, josta on noin tunnin matka Uppsalaan vaikkapa ekonomeja tapaamaan. Laivamatka kestää noin kaksi tuntia. Maisema on merellinen. Reitti kaikkiaan tarjoaa kiehtovan vaihtoehdon perinteiselle autolauttamatkailulle.
Kotiseudun hengessä
Kustavin yhteysaluksella vaihdoin muutaman sanan Marjatta Heinosen kanssa. Marjatta oli englanninopettajani Urjalan yhteiskoulussa. Toinen oppaamme Marianne Öström oli puolestaan opiskellut aikoinaan Päivölän kansanopiston matkailulinjoilla. Hän muisti Toijalan miljöön oikein hyvin. Maarianhamina on Valkeakosken ystävyyskaupunki.
Kaikesta tästä voinee päätellä, että olimme sittenkin kotiseutumatkalla. Kaukokaipuuta tuntiessaan voi joskus valita kotoisen vaihtoehdon, joka ainakin tässä tapauksessa osoittautui paitsi virkistäväksi, myös monin tavoin tietoa lisääväksi. Borta bra, men hemma bäst!
Timo Rajala
