Maidon ja voin saatavuus heikkeni voimakkaasti kesän 1917 mittaan. Karjan määrä oli supistunut, laitumet olivat heikkoja ja venäläisen sotaväen tarpeet kasvoivat. Saadakseen tuotteita kauppaan hallitus korotti huomattavasti niiden hintoja, jotka olivat maaseudulla. Litra kuorimatonta maitoa maksoi 26 penniä (3. maaliskuuta), 37 penniä (16. kesäkuuta) ja 50 penniä (3. elokuuta). Litra kuorittua maitoa oli hinnaltaan 12 penniä (3.maaliskuuta), 12 penniä (16. kesäkuuta) ja 18 penniä (3. elokuuta). Kilo meijerivoita maksoi 3,70 markkaa (3. maaliskuuta), 5,75 markkaa (16. kesäkuuta) ja 8,25 markkaa (3. elokuuta).
Muutosten asiallinen ilmoittaminen oli vielä mahdotonta lehtien lakon vuoksi. Korotukset aiheuttivat rajuja mellakoita kaupungeissa mutta tuskin Toijalassa tai Viialassa.
Hallitus taipui vähän 7.8.1917. Jotta maitotuotteiden äsken tapahtunut huomattava kohoaminen ei tekisi mahdottomaksi vähävaraisille kuluttajaperheille hankkia riittävästi maitoa lapsiaan varten, senaatti on päättänyt kehottaa maan kuntia säännöstelemään jakelun alueellaan sitä silmällä pitäen, että alle 12-vuotiaat lapset saisivat mikäli mahdollista litran maitoa päivää kohden. Se maksoi tukea 10 penniä litralta, jos kunta antaisi saman verran.
Akaassa asiaa käsiteltiin vasta syyskuun puolivälissä ilman tulosta. Kunnallistoimikunta kehotti oikein Työn Voimassa työväkeä saapumaan seuraavaan kokoukseen 24.9. Silloin Toijalan elintarvelautakunta esitti: Hankittujen tilastojen mukaan elintarvelautakunnan alueella on alle 12 vuotisia lapsia kaikkiaan 441, johon lukuun ei kuitenkaan sisälly tilanomistajain ja suurimpain kartanonomistajain lapset. Sitten on mainitussa määrässä 154 lasta sellaisia, joitten kodissa on yksi lehmä ja osaksi useampiakin. Näin ollen jää sellaisten lasten lukumäärä, joille avustusta halutaan 213. Näissä lapsissa on kuitenkin huomattava määrä sellaisia, joille ei avustusta voitane myöntää ottaen huomioon huoltajan tulot ja taloudellinen asema. Näitten seikkojen perusteella tulisi lopullisesti hiukan yli 100 lasta mainitusta korvauksesta osalliseksi. Ehdotamme siis, että kuntakokous näkisi hyväksi myöntää 100 maitolitrasta päivittäin avustusta alle 12 vuotiaille 10 penniä maitolitraa kohti, jonka määrän elintarvelautakunta käyttäisi parhaan harkintansa mukaan. Näin päätettiin.
Kaikkiaan elintarvelautakunnat saivat käyttää maidon ostoon Toijalassa 325 markkaa ja Viialassa 300 markkaa kuukaudessa. Sen sijaan molempiin annettiin voin oston tukeen vain 50 markkaa kuukaudessa. Kylmäkoskella kuntakokous teki vastaavan päätöksen. Se antoi vähävaraisille voin ostoon avustusta markan kilolta.
Valtio avusti myös köyhien koululaisten vaatettamista. Akaassa asiaa käsiteltiin syksyllä 1917: Kunnan varattomien kansakouluoppilaiden vaatetuksesta huolehtivien kuntalaisten anomus, jonka kokoukselle jätti maisteri V.J. Suvanto, jossa mainitaan, että etenkin tällaisena kalliina aikana on yhteiskunnan velvollisuus ojentaa auttava kätensä puutetta kärsiville ja että valtio onkin jo puolestaan tarkoitukseen määrännyt rahasumman, josta kunnille annetaan avustusta siihen määrään asti, jonka kunta itse samaan tarkoitukseen luovuttaa. Asiasta keskusteltua päätti kokous luovuttaa kunnan varoista yllä sanottuun tarkoitukseen 1350 markkaa.
Martti Favorin
Raskaita aikoja -sarjaa kirjoittaa historioitsija Martti Favorin.