Kevään kuntavaalien jälkeen uusi valtuusto on järjestäytynyt ja valinnut kaupunginhallituksen ja eri lautakunnat ja niille vastuulliset puheenjohtajat. Valtuustossa ja muissa tehtävissä on runsaasti uusia toimijoita ja ensikertalaisia. Kevään ja nyt kesän aikana Viialan koulutilanne on kriisiytynyt lopullisesti. Tapahtumia ja kärsimyksiä on eri yhteyksissä kuvattu varmasti riittävästi ja kaikki perheet, joissa on kouluikäisiä lapsia, tuntevat tilanteen karun omakohtaisesti.
Eri yhteyksissä on annettu ymmärtää, että kuntahallinto ja sen säännöt ovat niin monimutkaisia ja vaikeita, että uudet valtuutetut ja toimijat eivät mitenkään voi muuttaa politiikan suuntaa. Tätä on rivikansalaisen maalaisjärjellä mahdoton ymmärtää tai hyväksyä, sillä vallan ja vastuun toteuttaminen on hyvinkin yksinkertaista, jos siihen on tarpeeksi tahtoa.
Valtuustolla on yksiselitteinen äänestäjiltä saatu poliittinen vastuu määritellä ja päättää huolellisesti valmisteltuja, suunniteltuja ja toteutettuja toimenpiteitä. Poliittinen vastuu tarkoittaa myös velvoitetta valvoa sovittuja ja päätettyjä toimenpiteitä ja hankkeita. Valtuustolla on valta toteuttaa henkilövaihdoksia hallituksessa ja lautakunnissa, jos tilanne sitä vaatii. Erityisen selvä valvontavastuu on kaupungin virkamiesten osalta. Tarvittaviin tehtäviin rekrytoidaan ja valitaan päteviä ammattilaisia, ja jos työt eivät onnistu, niin virkamiehiä voidaan myös tarvittaessa erottaa selkeän kirjallisen varoitus- ja irtisanomismenettelyn mukaisesti.
Vanha valta ja toimijat sekä taantumuksen ykkösketju Rämö – Järvinen – Humaloja eturintamassa ovat taas kerran kesän aikana vitkuttelullaan näyttäneet, miten yksinkertaisetkin asiat muuttuvat loputtoman monimutkaisiksi. Kuntalain ja hallinnon sääntöjä tulkitaan tarkoitushakuisesti väärin ja mitkään välttämättömätkään hankkeet eivät etene.
Tulevat päivät ja lähiviikot ratkaisevat kaiken. Löytyykö valtuustosta riittävä joukko ja enemmistö uusia ja vanhoja valtuutettuja, jotka haluavat muuttaa politiikan ja toiminnan suunnan ja valvoa lautakuntien ja virkamiesten operatiivista toimintaa päätettyjen tavoitteiden toteuttamisessa. Viime päivinä on kuultu positiivisiakin näkemyksiä muutoksen mahdollisuudesta, mutta ainakin Jaakko Leinosen lausunto muistutti enemmänkin poliittista vaalilupausta. Vastapainoksi nähtiin Harri Rämön röyhkeä ja omahyväinen ulostulo, jonka voi tulkita niin, että mikään ei muutu eikä ole tarkoituskaan.
Viialan koulutilanne ja sen järjestelmällisesti suunniteltu ratkaiseminen on tietenkin ensimmäinen ponnistus, joka ei voi enää odottaa päivääkään. Toivottavasti kriisitilanteesta löytyy uusi poliittinen ryhmittymä ja toimintamalli, jota voi hyödyntää myös jatkossa.
Rivikaupunkilainen ei voi muuta kuin toivoa, odottaa ja puristella voimattomana nyrkkejä. Jos suunta ei muutu nyt, ei se tapahdu myöhemminkään, ja koululaisten tilanne jatkuu karun toivottomana.
Pauli Vuorinen
