René Wilén ja Martti Uotila ovat luoneet itselleen kolmessa vuodessa värikkään keitaan Jalannin rannalle Kivinokkaan. Mikään väri ei mene toisen edelle, vaan puolen hehtaarin tontilla saavat kukkia kaiken väriset kukat. Väritykseltään erikoisimmasta päästä ovat mustat petuniat, jotka ovat saaneet paikan etupihalla olevasta vanhasta reestä.
Pihasta löytyy lukematon määrä kasveja, joista osa on hyvin perinteisiä perennoja, mutta joukkoon mahtuu myös Suomen olosuhteisiin harvinaisempia kasveja. Pariskunta on innostunut kokeilemaan mitä kaikkia kasveja he saavat puutarhassaan Kylmäkoskella menestymään. Yksi esimerkki on aloe, joka todistettavasti on elinvoimaisen näköinen, vaikka ottaakin toisinaan talvisin itseensä.
– Kokeilunhalua on siihen, mitkä kaikki huonosti talvehtivat lajit menestyvät täällä, Toijalasta kotoisin oleva Martti kertoo mainiten myös persikkapuun.
– Haaveena on superihana ja rehevä keidas. Koetetaan luoda sellainen mikroilmasto, että saisi arempiakin kasveja kasvatettua. Kun vain jäsentää ja tekee suojaisia paikkoja, niin sekin onnistuu, Loviisasta kotoisin oleva René selittää.
Palmunkin, tarkemmin sanottuna kuitupalmun, miehet ovat tuoneet rantasaunan terassilleen ruukussa. Se tuo lomatunnelmaa, eikä heidän tarvitse lähteä aina etelään. Miehet kertovatkin, että ovat alkaneet kallistua rahankäytössä enemmän puutarhan, kuin lomamatkojen suuntaan. Matkailla he ovat ehtineet, ja tuoneetkin joitain kasveja puutarhaansa lomamatkoilta. Yksi oli Pariisin Versaillesin puutarhasta tuotu pensaan alku, jolle kuitenkin kävi hassusti.
– Olin kitkemässä rikkaruohoja, ja tapoin sitten samalla palan Pariisia, René paljastaa ja kertoo olevansa nykyään hyvin varovainen kitkemisien kanssa.
Lesken ikkunat uusiokäytössä
Puutarhan katseenvangitsija on viime syksynä valmistunut iso kasvihuone, joka on tehty suureksi osaksi vanhoista Leskirouvan ikkunoista. Niistä kasvihuoneen rakentaminen oli melkoinen palapeli, mutta pariskunta sai suunnitteluapua Martin veljeltä Mikko Uotilalta, joka on arkkitehti.
– Hän sanoi, että tehkää kasvihuoneesta pulpettikattoinen, ja sitten hän piirsi meille luonnoksen, Martti kertoo tyytyväisenä lopputuloksesta.
Myös kasvihuoneen kasaukseen pariskunta sai apua kädentaitoisilta ystäviltään. Viimeisen silauksen antoivat puukoristeet, jotka Martti nikkaroi itse. Ovina toimivat vanhat komeron ovet.
Kierrätysteema jatkuu kasvihuoneen sisätiloissa, jossa on rustiikkinen kamiina, joka löytyi sattumalta ojan pohjalta. Se lämmittää huonetta keväisin ja syksyisin. Miehet suunnittelevat, että kesän jälkeen kasvihuone muuntuu oleilupaikaksi, jonka he sisustavat lampaantaljoilla ja kynttilöillä.
Nyt kasvihuoneessa kasvaa noin kymmenen eri lajiketta tomaattia, erilaisia chilejä ja kurkkuja. Viidakkokurkku on lähinnä koriste, sillä sen hedelmät jäävät auttamattoman pieniksi. Myös sitruunakurkku on hauskan näköinen sitruunamaisine kurkkuineen, jotka ovat syötäviä.
Miehet ovat hyvin omavaraisia, sillä hyötypuutarha jatkuu ulkona valtavalla raparperipensaalla.
– Mun mielestä pihassa pitää olla iso raparperipensas. Tämä on hyvän lannoituksen tulos, René kertoo.
Raparpereiden takana kasvulaatikoissa on muun muassa salaatteja, lehtikaalta, pinaattia, perunaa, porkkanaa ja maissia. Viinimarjat ovat puuvartisia, joiden miehet naureskelevat olevan hyviä seniorivuosia ajatellen. Marjoja poimiessa ei tarvitse kumarrella.
Riippukeinussa on käyty
Ideoita ja innoitusta puutarhaansa René ja Martti hakevat puutarhamessuilta, alan kirjoista ja lehdistä. Englantilaisen puutarhan he nostavat yhdeksi innoituksen lähteeksi ja esikuvaksi. Maut menevät yksiin, joten puutarha-asioista ei tarvitse riidellä. Tosin esille nousevat pihakeinun takana kukkivat lupiinit, jotka ovat Renen mieleen, mutta joista Martti ei välitä ollenkaan.
– Nehän roskaavatkin kauheasti maljakossa, Martti toteaa.
– Eivätkä roskaa, René väittää.
Toimeliaina viihtyvät miehet pitävät puutarhaharrastusta hyvänä vastapainona parturikampaamoliikkeen pyörittämiselle Helsingissä. Kun puutarhassa ei ole pakko tehdä mitään, se vetää puoleensa. René kertoo makoilleensa joskus heidän riippumatossaan ja lukeneensa pari sivua kirjaa, kunnes mieleen oli tullut jotain mielekkäämpää tekemistä puutarhassa. Puutarhainnostuksesta kertoo sekin, että maakellariin ei säilötä säilykkeitä, vaan talvella se tulee olemaan tupaten täynnä talvehtivia kasveja.
Molemmat pitävät vahvoista kontrasteista, joita luovat villinä kasvava luonto, jonka vieressä voi olla leikattua ja hoidettua puutarhaa.
Miehet arvelevat, että Kivinokan puutarha ei ole koskaan valmis, vaan sen kohentamista voi aina jatkaa. Seuraavaksi he aikovat siirtyä luomaan pienestä metsästään ”elämysmetsää” alppiruusuineen ja atsaleoineen. Hankittuna on myös hitsauslaite, jolla on tarkoitus alkaa harjoittelemaan uuden luomista pihaan.
Martin odotuksen kohde ovat hänen pihaan istuttamiensa lehmuksien ja kuusien kasvaminen, että hän voi alkaa leikata niitä muotoon. René taas haaveilee isosta kesäkukkaplantaasista, josta saisi poimittua ja tehtyä hienoja asetelmia.
Kun työ ja ykkösasunto on Helsingissä, säilyy Kivinokassa tietynlainen viehätys. Kakkosasunto on miesten oma keidas ja henkireikä.
Kommentointi on suljettu.