Kappale kauneinta Suomea - Ajankohtaista

Viimeisten vuosikymmenten aikana muuttoliike Suomessa on suuntautunut etelään ja kaupunkeihin. Elämää on harvaan asutuilla alueillakin. Toisaalta sekä Joensuussa että Kuopiossa korostettiin sitä, miten kaupunki kasvaa ja kehittyy. Alueellinen polarisaatio on yksi kehityssuunta. Kaunis osa satavuotiasta Suomea piirtyi silmiimme ja jäi mieliimme Akaan Seudun Diabetesyhdistyksen perinteisellä kesäretkellä.

Luonnonkauneutta ja rauhaa Valamossa

Valamon Kristuksen kirkastumisen luostari (Uusi-Valamo) on Suomen ortodoksisen kirkon luostari Heinävedellä. Luostari jatkaa aiemmin Laatokan Valamon saaristossa luovutetulla alueella toimineen Valamon luostarin perinteitä.

Talvisodan aikana luostari evakuoitiin. Asukkaat ja arvokkain irtaimisto tuotiin Suomeen. Keväällä 1940 presidentti Kyösti Kallio oli kehottanut luostarin johtoa hankkimaan Saastamoinen Oy:ltä kartanon Heinävedeltä. Papinniemen tila käsitti 300 hehtaaria metsää ja 50 hehtaaria peltoa.

Nyt Valamossa asuu kymmenen munkkia ja noviisia. Heidät tunnisti siitä, että he alueella kulkiessaan käyttivät viittaa.

Vaikka luostarissa vaalitaan perinteitä, myös nykyaika on alueella läsnä. Eräs munkeista on it-asiantuntija. Useat kassapäätteet, internetsivut ja muu yhteydenpito vaatii osaamista. Yksi munkki on leipuri, toinen on puuseppä, ja kaikki he toimittivat jumalanpalveluksia.

Alueella on kurssitoimintaa, majoitusta, kahvilaravintola, kulttuurikeskus ja viini- ja matkamuistomyymälä luostaria palvelevien kirkkojen ja muiden rakennusten lisäksi.

Vaikka nytkin paikalla oli matkailevaa väkeä, jokin kummallinen rauha laskeutui mieleen. Ei ollut kiirettä, saattoi katsella ympärilleen, tutustua kirkon ihmeisiin, käydä myymälässä. Käymättä ei voi jättää upeissa kirkoissa, jotka lukuisine pyhäinkuvineen, lepattavine kynttilöineen ja rakennusten kauniine yksityiskohtineen rauhoittavat.

Risteilyä ja viiniä tuvalla

Illan Valamossa kruunasi kaksituntinen risteily kauniilla Juojärvellä ja piipahdus viinituvalla. Sergei-laiva kuljetti meidät Taivallahden kanavalle, jossa sulkujen avulla tehdään noin viiden metrin pudotus tai nousu. Taivaalla näkyi samaan aikaan kaksi sateenkaarta, ilma oli kaunis.

Risteilyn jälkeen ehdimme vielä luostarin viinituvalle, jossa esiintyi korkeatasoinen Konevitsa-kvartetti. Konsertti alkoi komeasti Mantsurian kummuilla, yhdessä laulettiin Uralin pihlajaa.

Kuten valistuneimmat tietävätkin, Valamon luostarissa valmistetaan viinien lisäksi myös viskiä. Juomavalmistuksen perinteet luostareissa ovat ikivanhat. Jo ammoisina aikoina munkit ovat tislanneet viiniä ja panneet olutta. Juomia on tarvittu ruokajuomaksi, palveluksien käyttöön ja tietenkin myyntiin janoiselle kansalle. Kuka sanoo, etteikö pyhäinteko olisi sekin.

Euroopan metsäpääkaupunki Joensuu

Aurinkoinen Joensuu otti meidät lämpimästi vastaan. Nykyisin huomattavana opiskelukaupunkina profiloituva Joensuu huokuu historiaa. Lukuisat kirkot, patsaat, vanhat rakennukset ja rantamiljöö Pielisenjoen äärellä kertovat eletystä elämästä kaupungissa, joka pyrkii voimakkaasti uudistumaan.

Teollinen historia on mielenkiintoinen. Liikemies A.J. Mustonen on Utran kaupunginosassa luonut suuruutensa kaupalla ja sahatoiminnalla. Kun 1800-luvun puolivälistä Joensuusta vietiin voita, puutavaraa ja muita hyödykkeitä maailmalle, Mustonen keksi tuottaa laivoillaan kvartsihiekkaa, mikä puolestaan on lasiteollisuuden raaka-aine. Utran lasipullot menivät Pietarin ehtymättömille markkinoille.

Alueen erikoisuus on Utran kirkko, joka on rakennettu pystyhirsistä. Sellaisia kirkkoja Suomessa on vain kolme. Aloitteen rakentamisesta tekivät Utran asukkaat. Tehtaiden omistajat lahjoittivat tontin ja rakennuspuut. Tehtaan väki osallistui rakennustöihin. Osa rahoituksesta kerättiin tehtaiden työntekijöiltä. Kolmen vuoden ajan he sijoittivat pennin viikkopalkastaan kirkon rakentamiseen.

Toinen tutustumiskohteemme oli kasvitieteellinen puutarha Botania. Siellä oppi, että puutarhan hoidossa ei olekaan tärkeintä loputon puhtaus, siisteys ja rikkaruohottomuus. Lehdet varjostavat maanpintaa, kuollut kasviaines suojaa sitä. Luonnon ekosysteemissä ei paljasta maata juuri näy.

Sisätiloissa on runsas valikoima erilaisia trooppisen, subtrooppisen ja aavikkomaisen alueen kasveja, ihania perhosia ja papukaijakin. Terve se sanoi, niin kuin olisi tuntenut.

Joensuun Elliä emme tavanneet. Miten olisimme voineetkaan, sillä Elli on aikoinaan vaikuttanut Juuassa. Tunnetun laulun sanoituksessa mainittu Joensuu ei ole se Joensuu, jossa nyt poikkesimme, vaan eräs Juuan kylä.

Pielisenjoki halkoo kaupunkimaisemaa. Se on tuonut ja vienyt Pohjois-Karjalaa maailmalle muun muassa Saimaan kanavan kautta. Nykyinen Joensuu on merkittävä metsäosaamiskeskittymä. Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto on yksi alan arvostetuimmista akateemisista yksiköistä. Kesällä pärähtää Ilosaari-rock.

Annos Kuopiota

Toinen matkapäivä huipentui Kuopion kiertoajeluun, jossa Kallaveden äären kauniit maisemat hahmottuivat. Sisävesimatkailu on edelleen merkittävää. Kuopion katukuvan kaavallinen erikoisuus on rännikadut, kortteleiden välissä silloin tällöin kulkevat kapeat väylät, jotka on pidetty hyvässä kunnossa. Niitä pitkin pääsee jalan ja pyörällä. Aikanaan ne olivat osa paloturvallisuutta kortteleiden välissä.

Kuopio järjesti asuntomessut vuonna 2010. Saaristolaiskaupunki syntyi silloin. Väinölänniemeen sillalla yhdistetyssä Rönössä ovat kaupungin arvokkaimmat asunnot.

Paluumatkalla poikkesimme Jyväskylässä varsin valloittavassa kohteessa Savutuvan apajalla. Historia valottui siltä osin, että rahvas on elänyt savupirteissä vielä 1950-luvullakin. Tutustuimme karstulalaiseen ja korpilahtelaiseen savupirttiin ja sen esineistöön.

Tarinoiden kertomisen perinne tuli opastuksessa hyvin esiin. Ei ollut televisiota, radiota, nettiä tai älypuhelinta. Tarinoilla hoidettiin sekä viihdettä että opetusta. Monesta seikasta saattoi päätellä, että kädentaitoa on ollut runsaasti.

Keuruun vanhassa kirkossa näin esineen, jota en ennen ole nähnyt. Jalkapuita on nähty useampia, mutta en missään sellaista häpeäpenkkiä. Se kerrottiin aikanaan sijoitetun keskelle kirkon käytävien risteykseen paikkaan, jonka koko kirkkokansa näki. Siihen istutettiin samaan penkkiin tappomiehet ja aviottomien lasten synnyttäjät. Mitä suurempi rikos, sen ylemmälle pääsi.