Me vanhat tunnemme hyvin Georg Otsin laulaman Saarenmaan valssin. Edesmenneen laulajan nimeä kantanut laiva kuljetti pitkään takavuosina meitä Viron ystäviä Helsingistä Tallinnaan ja takaisin. Se korvasi kiikkerän Tallinna-laivan, jossa olen kokenut yhden elämäni kovimmista myrskyistä. Astiat putoilivat kilisten lattialle, kun laiva keinui. Se vastasi vanhoja Linda-laivojen kantosiipikeinutuksia. Urho Kekkonen sai aikoinaan laivan kulkemaan maiden välillä. Kontakteilla on ollut vahva vaikutus maiden välisiin suhteisiin, turismiin, työntekoon ja kaljanhakuun.
Olen kerran aikaisemmin käynyt Saarenmaalla. Yövyimme silloin Muhun saarella ja poikkesimme Koguvan kylässä, joka vähän muistuttaa Helsingin Seurasaaren ulkomuseota. Talojen arkkitehtuuri vain on toinen. Kävin kaverini kanssa Orissaaressa, missä yhteinen ystävämme on haudattu. Hänet surmattiin heittämällä portaat alas. Ryöstö oli silloin mielessä ajat sitten. – Kuressaaren muistin idyllisenä ja vehreänä paikkana. Kaupungin keskellä on piispanlinna vallihaudan ympäröimänä.
Laivamatka on lyhyt ja lautat ovat aika ajanmukaisia. Hyvä kun ehdimme paluumatkalla autoinemme ulos, kun ihailimme maisemia ja rupattelimme mukavia. Saarenmaalla oli Viron filatelistien kesänäyttely heinäkuussa Kuressaaren kulttuuritalossa. Suomalaisia oli siellä ja kaupungissa turisteina aivan mukavasti. Kiersimme pikkukatuja ja niiden hauskoja liikkeitä. Yhtä ja toista katsottavaa ja ostettavaakin löytyi. Oli hellepäivä, joten panimotuotteilta ei voinut välttyä.
Olimme pikku porukalla virolaisten ystävieni kanssa yhdistetyssä ulkoilmakahvilassa ja käsityömyymälässä istuksimassa, kun paikalle pyörähtää muutama naisihminen hipelöimaan tekstiilejä. Katsoin vähän tarkemmin porukkaa, jossa oli punapäinen ronskin oloinen nainen. Hän oli presidentti Tarja Halonen. Vihjasin yhdelle myyjälle vaivihkaa, että heillä on Suomen presidentti vieraana. En tainnut saada viestiäni ymmärretyksi tai uskotuksi. Ajattelin, että menenkö tervehtimään vai leikinkö paparazzia. Kun siinä helteessä katsoin rouva presidenttiä tarkemmin, päätin antaa hänen olla rauhassa ja hikoilla ostospuuhissaan 30 asteen helteessä. Varmaan oli rouvalla hiki, kun oli meilläkin. Siinä hän vaan aivan tavallisena tallaajana oli pienessä porukassa. En mitään turvaihmisiä tai siipeilijöitä havainnut. Veljesmaassa voi näköjään kuka hyvänsä olla miten tykkää eli maassa maan tavalla.
Saarenmaa on kaunis paikka. Siellä on matalia rantoja, mäntymetsiä ja vehreitä lehtoja. Meteoriitteja on sinne pudonnut, joten kraatereissa riittää ihmettelemistä. Saarenmaan kantarelleja täällä Suomessa myydään toreilla ja muitakin luonnontuotteita. Kylpylässä lienee moni käynyt. Sikke Sumarin kokkiohjelmia on katsottu ja jotain opittu. Vanhoja rakennuksia on pantu kuntoon. Se Kuressaare on oikea idylli. Jos haluaa kohtalaista rauhaa voi sinne suunnistaa. Ei se Haapsalukaan paha paikka ole mantereella. Meneehän siinä vähän aikaa sinne autolla ajaessa ja kulkuneuvoja käyttäessä, mutta kannattaapi se. Aika edullista siellä on suomalaisten nauttia aterioita ja ottaa vaikka pari paikallista. Monella meillä on virolaisia ystäviä. He ovat avuliaita ja ylpeitä paikoistaan, vaikka korjaamista vielä riittää. Siellä suku pitää yhtä ja ystävät ovat kalliit. Opittavaa olisi meille akaalaisillekin. Osaavat siellä tervehtiä ja hymyilläkin jopa suomalaiselle teräskasvolle.
