Toijalan Näyttämön uusin musiikilla höystetty näytelmä Vaimoke antoi odottaa paljon jo ennen näytöksen ensi-illan alkua viime lauantaina. Puitteet sataman teatterissa ovat paremmat kuin hienot. Uusi katettu katsomo on upea, ja suojaa sateelta tarvittaessa. Myös lavastus oli onnistunut ja kertoi jo omat vihjeensä näytelmän luonteesta. Pienet vaaleanpunaiset sydämet reunustavat koko lavaa, ja näyttämö on jaettu kahteen erilaiseen tilaan. Toinen on dramaattisen punainen ja toinen herttaisen kodikas.
Vaimokkeen tarina saattaa olla monelle tuttu saman nimisestä elokuvasta vuodelta 1939. Dramatisoinnin Hilja Valtosen romaanin pohjalta on tehnyt Jorma Kairimo. Tarinan ydin kiertyy kapinallisen, tavallisia perhearvoja vastustavan lukkarin tyttärin Kirsti Leivon (Emilia Hakala) ja paljon heilastelleen agronomi Esko Latvan (Tarmo Repo) välille.
Katsojat saavat nopeasti näytelmän alussa käsityksen tarinan päähenkilön Kirsti Leivon persoonallisuudesta, joka on hurmaavan itsepäinen. Kun näyttelijöitä ei ole lavalla kuin tusina, on jokainen rooli tärkeä. Ohjaaja Eija-Liisa Pokki on tehnyt hyvää työtä jokaisen esiintyjän kanssa. Huumoria on näyttelijöiden elkeissä, ja heidän kertomissaan tarinoissa, jotka valottavat myös roolihahmojen menneitä valintoja.
Näytelmä on rytmitetty mukavasti eteenpäin soljuvaksi, ja myös musiikkiesitykset vievät tarinaa eteenpäin.
Tarina on hauska harppaus historiaan ja siihen, miten paljon ihmisten seurustelukulttuuri on muuttunut vuosikymmenten aikana. Tarina tuo esiin miten erilaiset miesten ja naisten näkökulmat voivat olla samoista asioista.
Kaiken kaikkiaan Vaimoke on ilo silmille ja korville. Näytelmän kirkkaimpana tähtenä säteili pääosanesittäjä Emilia Hakala. Nuorella harrastajanäyttelijällä on lavakarismaa, ulkonäköä ja lauluääntä, joka voi viedä hänet vielä isommillekin lavoille. Muutkin näyttelijät suoriutuivat rooleistaan hyvin. Varsinkin naisten laulu oli kaunista kuultavaa. Herrojen tarinat toivat lavalle komiikkaa.
Onnistunutta oli myös teatterin äänentoisto. Kaikista vuorosanoista sai selvää, ja musiikki soi sopivalla volyymilla.
Maininnan ansaitsee myös näytelmän puvustus, joka on hyvin toteutettu. Pääesiintyjän mekkoihin on selkeästi panostettu ja ne ovat ajanmukaisia.
Yli 60-vuotiaan Toijalan Näyttämön näytelmän julisteessa luvataan musiikkia, huumoria ja romantiikkaa, ja kaikkea tätä katsojat myös ensi-illassa saivat. Kesäteatteriin sopivalla kepeän romanttisella tarinalla voi sanoa olevan onnellinen loppu. Esityksestä oli helppo lähteä hymyillen.
