13-vuotiaalla Veera Linnalla on kotonaan Toijalassa upeat puitteet keppihevosharrastukselle. Keppareille, joita hän kohtelee kuin oikeita hevosia, on rakennettu oma talli ja laidun. Tallissa jokaisella kahdeksalla hevosella on oma karsina, ja repertuaaria löytyy hevosten hoitovälineistä ja varusteista.
Seinät ovat täynnä hevosjulisteita ja löytyypä seinältä myös hevosten liikutustaulukkokin, jota Veera noudattaa kesäisin lähes joka päivä. Ennen esteratsastusharjoitusta hevonen saa harjauksen ja suitset päälleen. Sitten on vuorossa jaloittelu, jonka jälkeen Veeran kannustaa ratsunsa maksimissaan lähemmäs metrin korkuisen esteen yli.
– Periaatteessa tämä on kuin oikealla hevosella ratsastusta, mutta tässä vain käytetään omia jalkoja. Keppihevosratsastus voi oikeasti olla tosi kovaa urheilua, Veera tiivistää.
Tyttö harrastaakin myös oikeilla hevosilla ratsastamista, joten hän tietää mistä puhuu. Veera käy ratsastamassa Sappeen ratsutilalla islanninhevosilla, joilla on rakenteensa vuoksi aivan omat askellajinsa. Näistä innostuneena Veera haluaisi kehittää myös keppihevosille samat askellajit.
Veera aloitti molemmat hevosharrastuksensa nelisen vuotta sitten ystävänsä Siirin keppari-innostuksen myötä.
– Olin saanut synttärilahjaksi keppihevosen joskus 3–4-vuotiaana ja Siiri näki sen meidän ullakolla ja innostui siitä. Tästä se harrastaminen sitten lähti, Veera kertoo.
Veera haluaisi luoda tallistaan brändin
Keppihevosharrastus on lyönyt läpi Suomessa viime vuosina isommin kuin missään muualla maailmassa. Suomessa harrastajia arvioidaan olevan jopa 10 000. Suosiosta kertoo myös se, että lajilla on oma yhdistyksensä ja suomenmestaruuskilpailuihin pääsevät vain parhaat harrastajat.
– Olisi hienoa päästä joskus osallistumaan kilpailuihin, mutta ensin olisi siistiä, jos pääsisi valmennustiimiin. Se vain vaatisi vähän kulkemista. Esimerkiksi Turun ja Hämeenlinnan tiimi olisi hyvä.
Ratsastuksen saralla menestymistä suuremmaksi tavoitteeksi Veera nimeää oman tallinsa kht Siltamäen tunnetuksi tekemisen. Tälläkin hetkellä hänen tallillaan on noin 600 seuraajaa Instagramissa.
Paras asia keppihevosharrastuksessa Veeran mukaan on sen monipuolisuus. Hänellä aikaa kuluu enemmän hevosten tekemiseen, kuin niillä ratsastamiseen. Veera tekee keppihevosillaan myös pienimuotoista bisnestä myyden niitä internetissä ja paikallistasolla myyjäisissä. Myyntituottojaan Veera on käyttänyt uusien keppareiden valmistamiseen ja oikeiden ratsastustuntien maksamiseen.
– Tämä harrastus antaa tosi paljon. Olen oppinut rahan ja työnteon arvostamisesta, liikunnasta ja käsitöistä paljon. Ja tätä voi harrastaa monella eri tavalla. Kaikkien ei ole pakko tehdä hevosia itse, vaan voi esimerkiksi keskittyä pelkästään ratsastamiseen. Tässä ei ole mitään kaavaa, mikä määrittäisi, miten keppihevosia pitää harrastaa.
Kepparit ovat Linnoilla koko perheen harrastus
Kesä on keppihevosille otollista aikaa, mutta niitä voi harrastaa ympäri vuoden. Tasokkaita leirejä järjestetään kesäisin Veeran mukaan ympäri Suomea. Nämä leirit myydään yleensä loppuun hetkessä.
Hyväksi asiaksi Veera nimeää myös sen, että kuka tahansa voi harrastaa keppihevosia ja kaikki harrastajat ovat yhdenvertaisia. Laji mielletään enemmän tyttöjen jutuksi, mutta myös pojat harrastavat sitä. Harrastuksessa voi myös edetä esimerkiksi alkamalla ratsastusvalmentajaksi.
– Usein valmentajat ovat vähän vanhempia, jotka eivät enää itse halua kilpailla.
Linnan perheessä keppihevosia harrastavat jollain tavalla oikeastaan kaikki perheenjäsenet. Veera kertoo tehneensä tallinsa karsinat isän kanssa ja äiti auttaa häntä käsitöissä. Pikkusisko Venla ratsastaa myös toisinaan keppihevosilla. Perheen koirat Vilho ja Titta viihtyvät loikoillen tallin lattialla. Veeralla on siis jopa kaksi tallikoiraa keppihevostallillaan.
Tulevaisuudessa Veera toivoo, että Akaasta löytyisi uusia innokkaita keppihevosharrastajia. Jos harrastajia olisi enemmän, he voisivat perustaa vaikka oman tiimin.
