Kun viialalainen Kari Kylmäniemi sai vuosimallin 1959 Buick Invictan itselleen, se oli pahvilaatikoissa ja väriltään pinkki. Tuosta hetkestä on kulunut nyt 1,5 vuotta ja Buick on vaihtanut väriä valkoiseen ja turkoosiin ja suurin osa sen osista on löytänyt oikeille paikoilleen. Suurin työ on tulossa sisätilojen kuntoon laittamisessa.
– On tässä ollut kova savotta, mutta olen elätellyt toiveita, että pääsisin ajamaan tällä tänä kesänä, Kylmäniemi kertoo.
Mies on tehnyt suurimman osan töistä itse, mutta auton maalauksen hän on luottanut ammattilaisen, entisen akaalaisen Timo ”Tini” Niemisen käsiin. Nieminen on suunnitellut ja toteuttanut auton katon maalauksen kimaltavalla turkoosilla, joka on samaa värimaailmaa, kuin alkuperäisessä ohjauspyörässäkin. Lisäksi katossa on pitsikuviota ja liekkejä. Lisää turkooseja yksityiskohtia on vielä tulossa auton kylkiin.
Lopputulos tulee olemaan ainutlaatuinen, eikä tämän mallin kaksiovisia Buickeja ole muutenkaan Suomessa montaa. Kylmäniemi arvelee lukumääräksi jopa alle viittä, mukaan lukien hänen oma autonsa, joka on tuotu Suomeen 2000-luvun alussa Amerikasta.
Auton harvinaislaatuisuus Suomessa on selkeä plussa miehelle, mutta ensisijaisesti Kylmäniemi hankki Buick Invictan itselleen, koska sen ulkonäkö on aina miellyttänyt hänen silmäänsä.
– Se on omanlaisensa. Joskus ajattelin, että tämä on niin harvinainen ja siksi hankala saada. Sen takia se ei ole ollut edes pitkäaikainen haave ja aiemmin olen ollut Fordeille merkkiuskollinen. Nyt se on laantunut, Kylmäniemi kertoo.
Yhdenmukainen keulasta perään
Auto on tarjonnut Ford-miehelle haasteita siinäkin, että kaikkia osia ei edes pahvilaatikoista löytynyt. Niitä piti etsiä Amerikan mantereelta. Nyt kaikki tarvittava on kasassa ja autonpenkitkin odottavat asennusta Kylmäniemen makuuhuoneessa.
– Vanhat autot ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia, kun vertaa niitä uusiin autoihin. Niissä on muoviosia ja niiden huoltoihin tarvitaan tietokoneita. Nämä vanhat ovat simppeleitä, jo 30 vuotta vanhojen autojen kunnostusta harrastanut Kylmäniemi toteaa.
Metallimiehenä työskentelevälle Kylmäniemelle autojen rassaaminen on harrastus ja ”oikeastaan elämäntapa”. Sen vuoksi hän on 16 vuotta sitten valinnutkin Viialan kotipaikakseen: täältä löytyi talo ja talli edullisemmin, kuin niistä vuokria maksamalla Hervannasta.
Kylmäniemi tykkää tehdä käsillään kaikkea, eikä edes osaa kuvitella, ettei hänellä olisi tallilla mitään keskeneräistä projektia.
– Eikä tartu selkä sohvaan kiinni, kun on tekemistä. Kun sain tämän auton helmikuussa 2015 oli jo ikävä tallille, Kylmäniemi muistelee.
Hän haluaa toteuttaa Buickinsa loppuun asti yhdenmukaisesti. Se näkyy penkeissäkin, joissa on vanhan ajan henkeä. Väriltään ne ovat mustat hopeisilla yksityiskohdilla. Kylmäniemi kuvailee, etteivät penkit ole mitenkään erikoiset, mutta ne kehtaa autoon laittaa. Myyjän puheista hän on ymmärtänyt, että myös penkit olisivat peräisin Buickin kotimaasta.
50-luvun musiikki antaa fiilistä
Kun Kylmäniemi saa autonsa valmiiksi, hän aikoo ulkoiluttaa sitä oman kylän lisäksi erilaisissa vanhojen autojen tapahtumissa. Tällaisissa tapahtumissa hän on käynyt Ruotsin ja Saksankin puolella. Tapahtumissa parasta ovat tietenkin hienot autot, mutta myös samanhenkiset ihmiset.
Kokoontumisiin pukeudutaan tilaisuuteen sopivasti, joten verkkarit saavat jäädä kaappiin. Myös hiukset on laitettava kuosiin, sillä kokonaisuus ratkaisee.
– Itse tykkään kaikesta 50-luvun aikakauteen liittyvästä. Kun lähden ajamaan Buickilla, niin laitan 50-luvun musiikin soimaan. Se antaa lisäfiilistä.
Vaikka kaikki auton yksityiskohdat tulevat vaikuttamaan ajofiilikseen, Kylmäniemi tulee soittamaan musiikkia uudenaikaisesti muistitikulta. Alkuperäisen soittimen asentaminen autoon olisi sikäli turhaa, että niihin sopivia kasetteja ei juurikaan mistään enää saa. Alkuperäinen radio taas ei toimisi Amerikan ja Euroopan taajuuksien eron takia.
Oman tunnelmansa autoon tuo myös V8-moottorin ääni. Se syö paljon polttoainetta, mutta Kylmäniemi ei näe, että sitä voisi mitenkään vaihtaa vähemmän kuluttavaan moottoriin. Äänikin kuuluu pakettiin.
– Kun ajelee nätisti, niin sillä pääsee ihan kohtuullisiin kulutuslukemiin, noin 15–20 litraan satasella. Eihän tällä varmaan ympäri vuoden olisi varaa ajella, Kylmäniemi tuumii.
Tämänkin vuoksi mies myöntää olevansa totaalisesti kesäihminen.
– Kyllä sitä odottaa pääsevänsä ajamaan valmiilla autolla, kun ensimmäiset kesäkelit koittavat.
