Mannerheimin lastensuojeluliitto tekee työtä lasten oikeuksien puolustamiseksi. Toiminta pohjaa YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, jonka myös Suomi on saattanut voimaan laissa. Tässä sopimuksessa määritellyt lapsen oikeudet siis velvoittavat ja sitovat myös kuntia, ja jokaista päättäjää: Lapsilla on oikeus huolenpitoon, lapsilla on oikeus leikkiin, lapsilla on oikeus hyvään elämään, lapsilla on oikeus käydä koulua, lapsilla on oikeus yksityisyyteen, lapsilla on oikeus ilmaista mielipiteensä, lapsilla on oikeus olla oma itsensä.
Lapsilla on oikeus huolenpitoon. Pääosan huolenpidosta sekä kasvatuksesta kuuluisi tapahtua lapsen kotona. Nykyajan trendi kuitenkin on valitettavasti toisenlainen. Päivähoitoon ja kouluun saapuvilla lapsilla ja nuorilla on valtava aikuisennälkä, ja he oirehtivat monin eri tavoin. Tähän hoitajat ja opettajat yrittävät päivittäin vastata parhaansa mukaan yhä suurenevissa ryhmissä, yhä rajallisemmilla resursseilla. Huolenpito ja ennen kaikkea lasten turvallisuus vaarantuu, jos päivähoidossa seitsemää lasta kohden ei ole edes sitä yhtä käsiparia, kuten poikkeustilanteen varjolla usein tapahtuu, kun sijaista ei saada (tai ei säästökuurilla ole lupa ottaa!).
Koulumaailmassa turvallisuus on yhtä lailla vaarannettu säästötoimilla. Luokassa saattaa olla kolmisenkymmentä murrosikäistä oppilasta, ja samaan tilaan mahtuu muun muassa käytöshäiriöisiä, lukihäiriöisiä, masentuneita, ujoja, äänekkäitä, kiinnostuneita, edistyneitä sekä heikompia yksilöitä, joista jokainen pitäisi huomioida ja kohdata aidosti ja kiireettömästi, jokaisen yksilöllistä oppimispolkua tukien.
Lapsilla on oikeus leikkiin. Leikkiminen on vaikeaa, jos päiväkodin tilat ovat ääriään myöden täynnä meluista pikkuväkeä. Sylejäkään ei riitä kaikille. Ei aikuinenkaan voi hyvin sellaisissa olosuhteissa. Leikillisyys ja pelillisyys kuuluvat olennaisena osana myös uusiin opetussuunnitelman valtakunnallisiin perusteisiin. Leikin kautta oppiminen on kuitenkin vaikeaa, jos opettajan kaikki aika menee ylisuuren ryhmän koossa pitämiseen itse oppimistilanteen luomisen sijaan. Lapsilla on oikeus käydä koulua ja saada laadukasta opetusta ja päivähoidossa varhaiskasvatusta. Kun säästetään opettajan sijaisen palkkaamisessa, kuinka käy opetuksen laadulle? Oppitunti voidaan hoitaa esimerkiksi ns. ”oto”-tuntina, oman työn ohessa – eli käytännössä vaikkapa ruotsinopettaja opettaa yhtä aikaa omalle luokalleen ruotsia ja toiselle luokalle toisessa luokassa vaikkapa maantietoa.
Tämä olisi varmasti kätevää, turvallista ja kustannustehokasta, jos opettaja voisi kloonata itsensä kesken päivän ja pätevöityä pikaisesti toisen oppiaineen opettamisessa. On myös turha kuvitella, että molemmissa luokissa nykyajan lapset istuisivat karttakepin pelossa hiljaa rivissä, ja miksi pitäisikään? Lapsilla on oikeus hyvään elämään ja laadukkaaseen opetukseen.
Jos henkilökunta kokee jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja kuormittuu, niin kuin tämänhetkinen viesti alalta kuuluu, kuinka se tukee oppilaidenkaan tai varhaiskasvatuksessa hoitolasten hyvinvointia? Lasten hyvinvointi, laadukas hoito ja opetus heijastuvat koko perheen hyvinvointiin ja parhaimmillaan tukevat perheiden arkea. Mutta miten tällaisia korkeampia tavoitteita voidaan saavuttaa, kun perusasiatkin ovat retuperällä?
Suomalaisten huonontuneet Pisa-tuloksetkin kielivät nykykoulun heikentyvästä tilasta. Kaikkien säästöjen kukkuraksi ala on jatkuvassa muutoksessa digitalisaation ym. uusien asioiden myötä, joita päättäjät hurjana ajavat eteenpäin miettimättä niiden edellytyksiä. Mistä rahat opettajien kouluttamiseen, ja millä ajalla se tehdään? Opettajan työstä on muutenkin jo valtaosa valunut itse oppituntien pidon ulkopuoliselle ajalle. Miten ns. digiloikka toteutetaan, jos ei ole rahaa ostaa edes laitteita saati opetella käyttämään niitä opetuksessa järkevällä tavalla? Pitäydytään vain vanhoissa kierrätyskirjoissa, mutta ketähän ikäloput kirjat motivoivat oppimaan?
Lapsilla on myös oikeus yksityisyyteen, oikeus olla oma itsensä sekä oikeus ilmaista mielipiteensä. Lasten ja nuorten kuuleminen on tärkeää, sillä he varmasti tuntevat oman arkensa parhaiten. Milloin viimeksi lapsilta ja nuorilta on kysytty heidän mielipidettään päätöksistä, joita heidän edun nimissään on tehty? Koulu on lasten työtä, ja lapsillakin on oikeus työrauhaan.
Työrauha on valitettavan usein suoraan verrannollinen ryhmän kokoon, jota säästöjen toivossa on suurennettu kestämättömäksi. Suuret ryhmäkoot lisäävät levottomuutta ja kiusaamista. Onko helpompaa olla oma itsensä tutussa pienessä ryhmässä, kuin suuressa laumassa? Ryhmähenki on haastavampaa muodostaa, kiusaamista on hankalampaa ennaltaehkäistä saati havaita suuremman ryhmän tiimellyksessä. Moni oppilas tarvitsisi myös jatkuvaa henkilökohtaista tukea ja ohjausta, joka ei ylisuuressa ryhmässä usein käytännössä ole mahdollista.
On ehdottoman tärkeää pystyä palkkaamaan pätevää henkilökuntaa, ja heidän avukseen kullanarvoisia koulunkäyntiavustajia, tai vaihtoehtoisesti muodostaa pienempiä opetusryhmiä, jotta opetus olisi turvattu lain määräämällä tavalla.
Oma huolenaiheensa on tietysti myös päiväkotiemme ja koulujemme sisäilman laatu. Eikä vain se, vaan myös siinä ilmenevien ongelmien ratkaisemiseen liittyvät ilmiöt, jotka eriarvoistavat oppilaita ja heikentävät heidän elämänlaatuaan. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus vaarantuvat poikkeustilan vallitessa useita vuosia. Opetustilojen sijaitessa ripoteltuna sinne tänne ja henkilökunnan sekä luokkatovereiden vaihtuessa useasti pienen ajan sisällä, ei stressiltä voi välttyä pieninkään oppilas.
Väistötilat harvoin soveltuvat optimaalisesti käyttötarkoitukseensa. Oppilaiden kuljettaminenkaan edestakaisin ei varmasti auta säästämisessä, saati ole oppilaille itselleen elämänlaatua kohottava tekijä. Miten itse reagoisit, jos työpaikallasi myllertäisivät tällaiset muutokset, ja päällä painaisi vielä epävarmuus ilmanlaadusta?
Jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen. Varhaiset olosuhteet vaikuttavat olennaisesti ihmisen myöhempään terveyteen ja hyvinvointiin. Millaisiksi aikuisiksi haluamme lapsemme kasvattaa ja millaisessa ympäristössä? Nyt meidän aikuisten on aika kuulla lapsia ja nuoria ja tehdä yhdessä sellaisia päätöksiä, jotka suojelevat heitä ja mahdollistavat näiden tulevien aikuisten hyvinvoinnin. Lasten edun on mentävä muiden, erityisesti taloudellisten etujen edelle.
MLL:n Akaan paikallisyhdistykset
