Täysipäiväinen urheilija, moukarinheittäjä Hannele Kuutti katselee vajaan 2000 neliön tonttiaan ja arvelee pihassa riittävän tekemistä moneksi vuodeksi eteenpäin. Viialasta ostamansa rintamamiestalon alakerran Kuutti on jo remontoinut yhdessä isänsä, veljensä, siskonsa ja tämän miehen kanssa. Yläkerta odottaa vielä vuoroaan.
Kuutti on muuttanut helmikuussa Tampereelta Viialaan yhdessä kolmen kollin kanssa. Seuraa pitää kissakolmikko Lassi, Leevi ja Jermu.
– Muutto maalle oli ollut mielessä jo pitkään. Olen maalta kotoisin ja maalle olen aina halunnut. Nytkin ikkuna on auki, mutta ainoa kuuluva ääni on omien kissojen mouruaminen, Kuutti kuvailee.
Kuutti on syntyisin Savonlinnasta, josta hän lukion jälkeen lähti opiskelemaan radiotoimittajaksi Laajasalon kristilliseen opistoon Helsinkiin. Koulun jälkeen tie vei Tampereelle, jossa hän työskenteli netissä ohjelmaa lähettäneessä Pommiradiossa.
Viialaa uusi akaalainen sanoo sydämelliseksi paikaksi, jossa paikalliset jo parin kauppareissun jälkeen tunnistavat ja tervehtivät uutta tulijaa. Miinuksena Kuutti pitää teiden huonoa kuntoa.
– Tämä on viehättävä paikka, josta kannattaa pitää huolta. On ihmisiä, jotka eivät halua muuttaa paikkakunnalle, jos tiet ovat huonossa kunnossa ja paikat rapistumassa, hän miettii.
Mykoplasma syö metrejä
Moukarinheittoon 29-vuotias Kuutti erikoistui 18-vuotiaana harrastettuaan sitä ennen muitakin yleisurheilulajeja sekä hiihtoa. Vielä vuoden 2004 Kalevan Kisoissa Vaasassa hän oli finaalissa kahdessa lajissa; kuulassa ja moukarissa. Tuolloinkin pääpaino oli moukarissa, jossa tuloksena oli SM-pronssia tuloksella 57,46.
– Moukari on nopeus- ja voimalaji, ja olen aina ollut räjähtävä. Lisäksi moukarissa kiehtoo tekniikka, joka on lajissa suuri tekijä.
Savonlinnan Rientoa edustavan Hannele Kuutin moukariennätys on vuonna 2011 heitetty 61,14, joka oikeuttaa Suomen kaikkien aikojen tilastossa sijalle 14. Suomen ennätys 69,63 on Mia Strömmerin hallussa.
Pari viime vuotta urheilijan taival on ollut kivikkoinen. Kesällä 2011 Kuutti kärsi välilevyn pullistumasta, mistä huolimatta hän heitti Kalevan Kisoissa seitsemänneksi. Tuona vuonna hänet valittiin myös Etelä-Savon piirin parhaaksi naisurheilijaksi.
– Kalevan Kisoissa en omin jaloin päässyt pois kentältä, mutta omapäinen kun olen, heittämään piti päästä.
Välilevyn pullistumasta Kuutti toipui vesijumpan avulla. Talvi sujui hyvin, mutta keväällä 2012 hän sairastui mykoplasmaan, joka vaivaa edelleen ja jota allergiat vielä pahentavat.
– Tuloskunto tippui kymmenen metriä. Olin niin huonossa kunnossa, että en jaksanut kävellä neljää rappusta ilman, että henkeä ahdisti, hapotti ja tunsin oloni voimattomaksi.
Tänä kesänä Kuutti on kilpaillut harvakseen. Vaasan Kalevan Kisoissa hän heitti karsinnassa 56,04, mikä ei riittänyt finaaliin asti. Harjoituksissa moukari on lentänyt yli 60 metrin, mutta Kuutti harmittelee heittojen vaihtelevan metrikaupalla. Ongelmana on, että mykoplasma sotkee hermostoa, mikä aiheuttaa muun muassa tunnottomuutta.
– Kaikki, jotka urheilivat ymmärtävät, että on turhauttavaa, kun tulokset heittelevät rajusti. Nyt haemmekin tietoa siitä, miten mykoplasman kanssa pitäisi treenata ja mitä jättää tekemättä, ettei se pahenisi. Lääkärin mukaan mykoplasma voi jättää hermostoon jäänteitä jopa vuodeksi.
Menestyksen nälkää vastoinkäymiset eivät ole silti sammuttaneet. Pidemmän tähtäimen tavoitteeksi Kuutti on asettanut Mia Strömmerin Suomen ennätyksen rikkomisen.
Viialan heittopaikka jäi asfaltin alle
Moukarinheittäjä harmittelee, ettei lähiseudulta löydy yhtään harjoittelupaikkaa lajille, vaan lähimmät heittopaikat ovat Valkeakoskella ja Tampereella. Aiemmin Keskustan koulun vieressä Viialassa oli moukaririnki, mutta sen päälle on vedetty heittäjän pettymykseksi asfaltti.
– Akaan alueella eikä Lempäälässäkään ole yhtään paikkaa, jossa saisi heittää moukaria. Rinkejä ja verkkoja kyllä löytyy, mutta heittää ei saa missään, koska se ”pilaisi” nurmikon. Käytössähän kaikki kuluu ja kaikki on korjattavissa.
Kuutti nauraa saaneensa luvan käydä heittämässä Hakkarin hiekkakentällä Lempäälässä, mutta paikan päällä ilmeni, ettei kentällä ole edes rinkiä.
Heittoharjoituksia Kuutti tekee Pirkkahallilla. Punttitreeniä hän on tehnyt myös Rasin voimailutilassa ja Toijalan Monitoimihallilla. Kuuttia valmentaa Tero Linja Jyväskylästä. Aiemmin häntä ovat valmentaneet isä Pekka Kuutti sekä Mia Strömmer.
Henkinen puoli tärkeä
Kuutti myöntää olevansa onnekas, koska on saanut taakseen pysyviä tukijoita, mikä on mahdollistanut keskittymisen urheiluun. Urheilun ohella Kuutti on tehnyt kolme vuotta radiotyötä, myynyt konsulenttina urheiluliivejä sekä tehnyt ”kaikkea pientä”, kuten hän sanoo.
– Jos olisin töissä, olisi elämä taloudellisesti vakaampaa. Normaali-ihminen tietää, minä päivänä saa palkan ja miten paljon, mutta urheilussa rahaa tulee milloin tulee ja tulee mitä tulee.
Ensi syksynä Kuutista tulee myös osa-aikainen opiskelija, jos pääsy koirahierojakouluun Tampereelle varmistuu. Sen jälkeen hän aikoo opiskella pieneläinhoitajaksi.
– Rakastan eläimiä ja minulla on tietty yhteys eläinten kanssa. Olen ollut onnekas, kun olen jo 29 vuotta saanut tehdä sitä, mitä rakastan. Myös urheilun jälkeen haluan tehdä sitä, mitä rakastan.
Kuutti haluaa olla myös opastamassa nuoria urheilijoita karikoiden yli. Hän on itse saanut kantapään kautta kokea, miten paineet vaikuttavat urheilijaan. Virheistä oppineena hän on ottanut henkisen valmennuksen osaksi harjoitusohjelmaa.
Kuutti kertoo lukioaikana Savonlinnassa kokeensa paineita poissaoloistaan, joita maajoukkueeseen kuuluminen koulunkäyntiin toi. Koulun suhtautumisen hän koki negatiivisena, vaikka kyseessä oli urheilulinja, joka oli juuri aloittanut.
– Olin hyvä oppilas, mutta sain huonoja arvosanoja poissaolojen takia. Otin sen tosi raskaasti, koska koin koulun olevan minua vastaan. Helposti odotetaan, että urheilija on täydellinen, mistä moni urheilija ottaa ylimääräistä painetta. Olenkin ajatellut, että oman urheilu-urani jälkeen lähtisin puhumaan ja antamaan neuvoja tuleville urheilijoille ja erityisesti vanhemmille ja valmentajille, minkälaisia asioita kannattaisi ottaa huomioon, jotta nuori urheilija pääsisi pikkuisen helpommalla kuin minä.
Hannele Kuutti muistuttaa vanhempien ja valmentajien yhteistyön olevan tärkeää, jotta urheilijan tavoitteista tulee realistisia.
– Jos vanhemmat haluavat lapsen menestyvän todella hyvin koulussa, on valmentajan otettava se huomioon, ja toisin päin. Yhteistyöllä ja puhumisella saataisiin koko paketti toimimaan niin, ettei nuori pakahdu kaikkeen tekemiseen ja suorittamiseen.
