Hei kaikki Akaan Seudun lukijat! Täällä teitä tervehtii Anni Määttä, 30-vuotias Uljaksen ja Nooan äiti sekä mieheni Joonaksen aviovaimo. Kuten palstan nimestä voi jo päätellä, olen paluumuuttaja. Muutin Toijalasta Poriin vuonna 2003 ja luin Turun yliopiston Porin yksikössä kulttuurituotantoa ja maisemantutkimusta valmistuen humanististen tieteiden kandidaatiksi. Tein koko opiskeluajan kaupan alan töitä ja jäin sille tielle. Toimin tällä hetkellä myymäläpäällikkönä kultasepänliikkeessä. Muutimme viime kesänä Tampereen Tesomalle, joten aito lähiöelämäkin tuli koetuksi. Ajatuksenamme oli Tampereelle jäämisen sijasta muuttaa nopealla aikataululla Toijalaan. Sopivan rivitaloasunnon löytyessä kaupat lyötiin lukkoon ja tässä olemme. Tulimme jäädäksemme, sillä meillä on jo tontti Sontulassa odottamassa seuraavaa vaihetta sekä mahdollista suunnittelutarveratkaisun myönteistä päätöstä. Akaan kyläkeskuksien puolesta tulen varmasti ottamaan kantaa myös myöhemmässä vaiheessa, sen verran läheltä asia meitä liipaisee.
Olen juuri osa sitä kaikkien tuntemaa tarinaa nuoresta, joka lähti suurin toivein maailmalle ja uhosi, ettei koskaan ikinä enää palaa tähän tuppukylään. Nyt vanhentuneena ja ehkä viisastuneenakin olen tajunnut, että minulle Akaa on juuri se paikka, jossa haluan omat lapseni kasvattaa. Suvun läsnäolo ja sukupolvien ketju on arvokasta pääomaa, mutta niin on myös maalaismainen ja turvallinen kasvuympäristö. Vaikka moni on lähtenyt pois, on usea varmasti myös jäänyt. Paikallaanoloa pidetään monasti negatiivisena asiana ja se, että uskaltaa levittää siivet ja lähteä, koetaan ehkä kunnianhimoisempana ratkaisuna. Kummatkin suunnat varmasti antavat elämyksiä eikä niitä mielestäni voi sinällään arvottaa. Itse olen iloinen, että olen lähtenyt ja saanut nyt palata. Kun on vuosikausia hengittänyt kaupunkipölyä, tuntuu ihanalta noutaa aamun lehti kasteiselta pihalta.
Kimmoke, miksi aloin kirjoittaa Paluumuuttajan postia on Toijalan sataman surullisenkuuluisa juhannusjuhla. Olin niin tuohtunut tapauksesta, että en voinut olla etsimättä keinoa, jossa voisin ilmasta ajatuksiani. Palstani aihe on siis etsiä eri näkökulmia meille akaalasille päivänselviin asioihin. Hyvänä apuna tarkastelukulmieni terävöittämisessä toimii joskus ehkä tahtomattaankin raumalainen mieheni Joonas, joka ei ole vielä kerinnyt riittävästi ”toijalastumaan”. Hän on jo nyt huomautellut monesta asiasta, johon olen voinut akaalaiseen tyyliin vastata vain, että ”se on aina ollut noin!”
Useat Joonaksen kommenteista ovat koskeneet huonolla tolalla olevaa viherhoitoa. Sattumalta samoihin aikoihin viheryksikön esimies valitti Akaan Seudussa, että vakinaisten työntekijöiden työaika kärsii kesätyöntekijöiden logistisista ongelmista. Artikkelia lukiessaan Joonas totesi, että hänen kesätyöaikanaan käskettiin aamulla alkaa ajaa ruohonleikkurilla tuohon suuntaan ja sanottiin, että joku hakee pois kun työaika loppuu. Ei ongelmia ja lyhyttä ruohoa tuli.
Itse kaupan alan esimiehenä olen tottunut alati vaihtuviin työntekijöihin ja uusien ihmisten koulutus on jokapäiväistä. Myyntityö ja asiakaspalvelu eivät tästä saa luonnollisestikaan häiriintyä. Jos viheryksikön positiivinen ongelma -työvoiman lisääntyminen- on syy sille, miksi tienvierustat ja ”kukkamaat” kasvavat heinikkoa, on varmasti aika alkaa miettiä uusia käytäntöjä toiminnassa. Mitä jos kesätyötekijöitä ei kuljeteltaisi vaan he toimisivat keskusta-alueella, kävelymatkan päässä? Sielläkin näkyy hommaa riittävän.
Yksi ihana asia, joka on rantaunut myös Toijalaan ja Viialaan, ovat pihakirppikset. Osallistuin itse Pätsiniemen ja Junkkarin pihakirppispäiviin ja tapasin monia iloisia ihmisiä kaupanteon lomassa. Oli mukava nähdä, että perheet olivat yhdessä viettämässä aikaa näissä kivoissa tapahtumissa. Tästä innostuneena keksin oman ideani; Nahkialanlammen peräkonttikirppispäivä. Saataisiin yhdistettyä kaksi arvokasta asiaa; ulkoilu ja kierrätys. Nahkialanlammen ympäristössä on nyt mahtava Näkymä-tapahtuma, mutta eikö olisi hienoa tuoda lisää eloa meille kaikille yhteisen lammen rannoille? Täällä on yksi vapaaehtoinen talkoolainen, onko muita?
Nyt kun alan kirjoittaa tätä uutta palstaa, toivon yhteydenottoja teiltä, jotka haluatte antaa juttuideoita ja kertoa omia tarinoitanne. Onko meitä paluumuuttajia muita? Onko muualta tulleita, jotka haluaisivat kertoa omia mielipiteitään? Ottakaa minuun rohkeasti yhteyttä sähköpostilla annmaki@utu.fi. Tehdään yhdessä ensi kesän juhannusjuhlasta ikimuistoinen; kokkoineen kaikkineen!
