Politiikka on aina vaikeaa

Puolueet etsivät parasta aikaa ehdokkaita listoilleen. Aikaa on vähän, kuntavaalit käydään jo 9. huhtikuuta. Politiikka kiinnostaa ja ei kiinnosta kansalaisia. On heitä, jotka katsovat politiikan kuntatasolla mielenkiintoiseksi ja aikaansaannoksien palkitsevan. Sitten on heitä, joita koko asia ei voisi vähemmin kiinnostaa.

Tiedotusvälineillä ei politiikasta kertoessaan aina ole ollut puhtaat jauhot pussissa. Sitä ei pidä kieltää, etteikö esimerkiksi pankkien ja rakennusliikkeiden toiminta takavuosina vaikkapa kunnan kaavoituksesta vastaavien kanssa olisi ollut vähintäänkin arveluttavaa. Väärinkäytöksiä on tapahtunut eikä niitä pidä peitellä eikä vähätellä. Toisaalta täytyy myös muistaa kolikon toinen puoli. Viialan valtuustossa ja perusturvalautakunnassa vuosia istunut yrittäjä Leila Jokinen pohti usein ääneen tehtävän raskautta. Suu piti pitää supussa, mutta köyhien ihmisten asioita puitiin ja apua annettiin. Leila Jokinen tiesi, mitä tapahtui kadun varjoisella puolella hyvinvointivaltiossa.

Politiikka on aina vaikeaa ja hidasta. Sen sai nyt karvaasti kokea liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.). Berner on bisnesnainen henkeen ja vereen. Ministerinä hänellä on hallussaan iso koneisto, kokonainen ministeriö, mutta hän on siitä huolimatta jäsen maan hallituksessa, jonka ohjelma ja pelisäännöt kävelevät ministerinkin yli.

Kaiken lisäksi Berner on niin sanottu sektoriministeri. Kokenut tietäisi, että valtiovarainministeriötä ja valtiovarainministeriä pitää aina informoida etukäteen ja hyvin. Bernerin liikenneverkkoyhtiöhanke haudattiin. Suomen Keskusta ei halunnut leikkiä tulella. Liikenne- ja viestintäministeriö ei ole yritys. Kokemattomalle ministerille, mutta taitavalle yritysjohtajalle, ei luulisi olevan haittaa, jos hän välillä kuuntelee muita. Toisaalta, uskaltaako Berneriä neuvoa kukaan?

Suomen Yrittäjät haluavat yrittäjiä kunnallispolitiikkaan. Oikein. Valtuustoissa ja lautakunnissa tarvitaan toki yrittäjien asiantuntemusta. Jos osaa pyörittää menestyksellisesti omaa yritystään, luultavimman menestyy myös politiikassa. Mutta, mutta, nopeasti ei tapahdu mitään. Vaikka kuinka menisit mukaan yrittäjänä, yrittäjänkin on valittava ryhmä, jossa toimii. Yksin ei saa aikaan mitään ja ryhmässä pitää ottaa toistenkin mielipiteitä huomioon. Vie vuosia, ennen kuin nyt huhtikuussa aloittavasta uudesta valtuutetusta kasvaa kunnallispoliitikko. Verkostoituminen politiikassakin usein edistää itselle tärkeitä asioita.

Politiikka ei ole koheltamista ja populismillekin käy ennen pitkää köpelösti. Turha luulla, että tänä aikana äänestäjät eivät seuraa poliitikkojen tekemisiä. Todella vaikeaksi tilanne menee silloin, jos poliitikosta ei löydy mitään sanottavaa. Akaan nykyisessäkin valtuustossa on istunut henkilöitä, jotka eivät ole puhuneet kokouksissa kertaakaan. Puhuminen ei toki ole itsetarkoitus, mutta on se joskus elonmerkki.

Takavuosien valtuutettu Keijo Perttunen (vas) sanoi joskus Toijalan valtuustossa unohtumattomasti: antaisitte joskus verokirjanne kapitalistille, niin tietäisitte miten Suomessa menee. Kokenut pääluottamusmies tiesi mistä puhui.