Pimeästä on helppo huudella. Pimeästä on myös helppo hyökätä ja sinne pääsee myös helposti karkuun. Päivän valjettua on paljon vaikeampaa olla anonyymi. Päivällä musta on mustaa ja valkoinen on valkoista.
Maahanmuuttovirasto sulkee Toijalan vastaanottokeskuksen ensi heinäkuuhun mennessä. Kun tieto sulkemisesta levisi, parkaisi joku facebookissa, että vastaanottokeskuksen asukkaat eivät kuuluneetkaan tänne.
Mikä antaa meille oikeuden jakaa ihmisiä ryhmiin? Suomalaiset itse haluavat mennä ja tulla, mutta tänne ei saisi kukaan tulla, saati jäädä. Muutama kymmenen tuhatta yllättäen tullutta pakolaista särki monen pilvilinnan.
Kun on kovaa huudettu, ei ole huomattu, että Suomi ei ole enää yhtenäiskulttuuri, jonka päivärytmin määräsivät aamu- ja iltahartaudet. Täällä kulkee joku moskeijaankin. Luterilainen kirkko on onneksi huomannut tässä mahdollisuuden ja avannut oviaan.
Toijalan keskus on ollut paikallisille täysin ongelmaton. Keskus on tarjonnut työtä tänne ja onpa yhdistyksetkin löytäneet sinne tiensä. Koululaiset käyvät koulua ja aikuiset kaupungilla asioimassa niin kuin pitääkin. Lapsiakin syntyy ja elämä soljuu eteenpäin päivä kerrallaan.
Kun toisilleen tuntemattomia ihmisiä lyödään kerrostaloon yhteen kolhoosimaisesti asumaan, syntyy sisäisiä ongelmia varmasti. Vastaanottokeskukseen saapuneet ovat paenneet sotaa ja vainoa, joten tämäkin tuo omat jännitteensä arkipäivään. Joku vain riitelee, toinen potkaisee ikkunan tai oven rikki.
Keskuksessa myös kaikki odottavat turvapaikkapäätöstä. Toisille Suomi antaa suojan, toisille ei. Maahanmuuttovirasto on tiukentanut tänne jäämisen edellytyksiä, mikä puolestaan johtuu maan hallituksen linjauksista. Akaassa, Lammilla ja Kyyjärvellä kysytään hyvin vakavina, onko esimerkiksi Irak niin turvallinen maa, että sinne voidaan turvallisesti pakolaisia palauttaa.
Suomen tiukentuneeseen linjaan on vaikuttanut populismi, ei se, ettei täällä pystyttäisi hädänalaisia auttamaan. Pakolaisilla tehdään täällä myös härskiä politiikkaa. Joillakin on vielä sellainen harhainen käsitys, että tyhjentämällä Suomi turvapaikan hakijoista ja vapauttamalla koululaiset ruotsin kielen opiskelusta, maailma pelastuu. Ei pelastu, onneksi.
Turvapaikan hakijat ovat ihmisiä. Useimmat meistä tietää syyt, miksi he ovat liikkeellä. Harvat ovat sittenkään liikkeellä huvikseen. Kun massoja liikutellaan, on se myös toisille bisnes, niin hirvittävältä kuin se kuulostaakin. Kun komento Saksassa 1930-luvulla muuttui, laivat ja junat täyttyivät varakkaista pakolaisista. Toisilla oli varaa ostaa lippu ensimmäiseen luokkaan. Sinänsä perin inhimillistä.
