Tulevaa sunnuntaita vietetään kirkkovuodessamme uskonpuhdistuksen muistoksi. Koska viime kädessä samalla asialla ollaan, sallittakoon tässä yhteydessä uskonpuhdistuksen sijasta sana reformaatio.
Noin 499 vuotta sitten, lokakuun lopulla vuonna 1517, teologian tohtori Martti Luther lähetti kaksi kirjettä alueensa piispoille. Niissä hän esitti 95 väitettä silloisen kirkon käymää anekauppaa vastaan.
Luther kirjoitti repäisevät teesinsä osin siksi, että hänen muutamaa kuukautta varhaisempi kirjoituksensa ei ollut herättänyt kirjoittajansa mielestä riittävästi huomiota sen ajan päätöksentekijöiden keskuudessa. Tuolloin yliopistojen, siellä erityisesti Lutherin kaltaisten teologian tohtorien, arvovalta uskontoa koskevissa kysymyksissä oli suurempi kuin itsensä paavin.
Lutherin ensisijaisena kritiikin kohteena ei alun perin ollut lapsellinen anekauppa vaan skolastiikka, aikansa huipputiede, jota vastaan hän elokuussa 1517 julkaisemallaan kirjoituksella kävi. Skolastiikka oli oppi, jolla muinaisen Kreikan filosofin Aristoteleen hengessä pyrittiin selittämään logiikan kautta lähestulkoon kaikki mahdollinen senaikaisessa maailmassa. Suurine ajattelijoineen, Tuomas Akvinolaisineen ja Johannes Duns Scotuksineen, se kykenikin siihen filosofisesti sangen kauniilla tavalla myöhäiskeskiajan eurooppalaisessa kulttuuripiirissä.
Lutherin aikana järki ja usko oli kirjoitettu yhteen logiikan keinoin siten, että molempien perusteet haettiin pääosin Aristoteleen kirjoituksista, Tuomaan, Johanneksen ja muiden oppineiden kommentaattorien kautta. Perinne jatkui katolisessa maailmassa Lutherin ajan jälkeen siten, että Galileo Galilein tapaiset käytännön havaintoihin näkemyksensä perustaneet luonnontieteilijät eivät saaneet vastaansa niinkään kirkkoa, joka oli heidän kohdallaan lähinnä viranomaisvallankäyttöä, vaan vanhan aristoteelisen tiedekäsityksen.
Lutherin skolastiikan vastainen ajattelu haastoi vanhat ideologiat. Uskoa ei enää ollut välttämätöntä perustella tieteellä eikä toisin päin.
Alkuvaiheessa Luther sai tukea oman aikansa huippunerolta Erasmus Rotterdamilaiselta, jonka humanistiseen maailmankuvaan reformaation ajatukset sopivat erinomaisesti. Heidän tiensä erkanivat, kun Erasmus halusi pitäytyä katolisessa uskossa. Suuri erottava tekijä oli myös se, että Erasmus piti tärkeänä eroa oppineiden ja tavallisen kansan kesken, kun taas Luther raivasi yhdenvertaisuusajattelullaan tietä kansa- ja peruskoululaitokselle.
Luther oli yksi niistä, joiden ajattelun myötä nykyinen Eurooppa ja varsinkin Pohjoismaat ovat kehittyneet sellaisiksi yhteiskunniksi kuin ne nyt ovat. Usko on uskoa ja tieto on tietoa, eikä niiden tarvitse hakea perusteita toinen tosistaan. Luther vastusti aikansa huipputiedettä ja siten oli osaltaan luomassa tilaa tämän päivän mitä moninaisimmille tieteille. Nykyisessä luterilaisessa kodissa samaan kirjahyllyyn mahtuvat sulassa sovussa vaikkapa Raamattu ja Darwinin Lajien synty.
Juuso Hyvärinen
Akaan seurakunnan viestintätyöryhmän jäsen
