Kapellimestari Juha Nuora syntyi Sakkolassa 14.8.1938. Viikkoa ennen 78-vuotispäiväänsä, 7.8.2016, hän kuoli Valkeakoskella pitkällisen sairauden uuvuttamana. Kaipaamaan jäivät Juhan vaimo Tuula, lapset Lassi, Liisi ja Liina puolisoineen sekä lapsenlapset, joista Juha viime vuosina yhä useammin puhui. Hänhän oli heidän rakastettu ukkinsa. Samoin erittäin suuri joukko Juhan ystäviä orkestereista, kuoroista ja harrastuspiireistä muistaa sopuisaa ja huumorintajuista ystäväänsä lämmöllä.
Juha Nuora tunnetaan parhaiten musiikillisista ansioistaan, joskin varsinaisen päivätyönsä hän teki opettajana Valkeakoskella. Hän oli suvun perintönä tuonut Karjalasta mukanaan monipuolisen musikaalisuuden lahjan, jota hän halusi ja osasi käyttää muiden iloksi ja hyödyksi.
Valmistuttuaan opettajaksi Juha Nuora jatkoi opintojaan muun muassa Sibelius-Akatemiassa. Hän toimi opettajana myös Valkeakosken musiikkiopistossa sekä Toijalan kansalaisopistossa. Urallaan hän johti useita kuoroja ja orkestereita kuten Toijalan mieskuoroa, Toijalan VPK:n soittokuntaa, Valkeakosken soittokuntaa, Valkeakosken Musiikinystävien orkesteria sekä nuoriso- ja sekakuoroja.
Valkeakosken soittokunnassa Juha toimi pitkään, ensin vuonna 1966 trumpetistina ja sitten vuodesta 1968 lähtien soittokunnan kapellimestarina. Siinä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1997 saakka. Vuonna 1996 hänet nimitettiin Valkeakosken soittokunnan ylikapellimestariksi.
Omista saavutuksistaan Juha ei juuri puhunut. Sen sijaan hän oli aina valmis osoittamaan kiitoksen sanan muille. Vaimoaan Juha kiitti usein julkisestikin, kun perheen ruuhkavuosina juuri Tuulan kellon ja kalenterin oli aina näytettävä oikeata aikaa. Lapsiaan Juha kiitti näiden suurenmoisista saavutuksista, orkestereitaan, kuorojaan ja näiden soittajia ja laulajia aina sopivassa tilaisuudessa.
Juhalle vuosien mittaan myönnetyt arvonimet, ansiomerkit, tunnustuspalkinnot ja kunniajäsenyydet mainittiin vain ohimennen jos lainkaan. On varmasti oikein sanoa, että tämä vaatimattomuus, epäitsekkyys ja tunnustuksen antaminen muille oli osa hänen syvintä persoonallisuuttaan.
Merkittävän osan Juha Nuoran musiikillista toimintaa muodostavat hänen lukuisat hienot sovituksensa kuoroille ja orkestereille. Hänellä oli se harvinainen musikaalisuuden lahja, että hän pystyi kotisohvallaan istuen kuulemaan sävelet ja harmoniat päässään ja kirjoittamaan ne suoraan muistiin kauniilla ja selkeällä nuottikäsialallaan.
Jo 40-luvun lopulta lähtien Juha oli mukana partiotoiminnassa. Hänen vanha vaeltajavartionsa kokoontui myöhemminkin muutaman vuoden välein. Viimeinen tapaaminen oli syyskuussa 2011, jolloin meitä oli vielä paikalla neljä vanhaa vaeltajaa. Retkipäiväkirjaamme Juha kirjoitti kommenttinaan: ”Yhteiseksi toiveeksemme jäi kuitenkin uusi kokoontuminen joskus jossain.” Ehkä me kokoonnumme aina, kun yksikin meistä vielä istuu tulilla entisiä retkiämme muistellen.
Aarre Heino
Juhan ystävä ja partioveli 40-luvulta lähtien
