Suomi on titteleitä täynnä. Meillä on arvonimiä, joita myöntää tasavallan presidentti. Kreivejä ja vapaaherrojakin löytyy, mutta heidän arvonimensä enää periytyvät.
Tampere valitsee kukkaispormestarin ja Akaan Nuorkauppakamari Vuoden Akaalaisen. Viialan Yrittäjät julistavat vuosittain Vuoden Tahto-patsaan saajan.
Akaassa jaettiin kolme vuotta Vuoden Kuhnuri -titteliä, ennen kuin huomattiin, että hunajapääkaupunki tarvitsee kuningattarensakin. Hyvä, että huomattiin, vaikka tämä aika onkin sukupuoleton. Onhan meillä jatkossa lupa odottaa palkittavaksi naisia ja miehiä, onhan? Säännöt venyvät ja paukkuvat ja hyvä niin. Uusi 3-moottoritie valittiin joskus Vuoden Toijalalaiseksi. Olin sattumoisin mukana raadissa.
Ehdotuksia kuningattareksi ja kuhnuriksi pyysi valintaraati kaupunkilaisilta ja niitä tuli paljon.
Vaikuttaja vapaaehtoisesti
Partio on yhteisö, jossa aktiivisetkin toimijat usein tulevat ja menevät. Liekki palaa hetken, hiillos jää. Henkisesti partio kyllä koukuttaa jokaisen siellä piipahtaneenkin. Polku hyvin harvoin kasvaa umpeen kokonaan.
Sitten on heitä, jotka jäävät partioon. He kulkevat vastavirtaan ja ottavat vastuuta yhä vaativimmista tehtävistä. He saavat suunsa auki, vaativat, mutta pistävät myös itsensä likoon. Sopivasti on ilmassa kaaostakin.
Sari Lajusuo on partion vastuunkantajia. Hän tuli mukaan aikuisena ja otti paikkansa. Miehensä, G-veljeni Paavo Heleniuksen kanssa Sari on yksi parhaimmista tuntemistani tiimeistä partiossa ja muuallakin. Kun Ukko sanoo vaimoaan Akaksi, nielaisen ja kuuntelen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Niin rakkaani? Ja leiripäivä voi alkaa.
Sarin tiimiin kuuluvat vielä pojat Juho ja Martti, jotka tietävät vapautensa, vastuunsa ja velvollisuutensa. Huolehtiva äiti saa kyllä kuulla, jos elämä menee liiaksi hössötyksen puolelle.
Sari maistaa mielellään elämänkakkua. Lukion jälkeiset opinnot on käyty ruotsiksi Vaasassa. Jakso kunnallispolitiikkaa on koettu. Osin karvasta. Nyt tutustutaan osuuskauppaliikkeeseen. Oma yritys, Allin Apu, tekee miltei kaikkea mitä tehtäväksi tulee. Käden käänteessä syntyvät suolaiset ja makeat isoihin ja pieniin tilaisuuksiin. Ja jos niskojasi jomottaa, soita Sarille, hän kyllä oikoo kireimmätkin mutkat. Kun tähän lisätään vielä vaikkapa aktiivinen toiminta lions- ja rotary-yhteisöissä, on elämänkakkua kerrakseen.
Osallistumalla itse Sari on luonut itselleen verkoston. Hän haluaa tutustua ihmisiin ja kertaa heidän nimiään usein ääneen ja itsekseenkin. Muistinsa sopukoista hän meitä sitten nyppii tarvitessaan. Toiminta on pyyteetöntä, koska verkosto väräjää yhteiseksi hyväksi.
Sari on yhteisötoimija. Ja jos epäoikeidenmukaisuus nyppii, lähtee häneltä vaikka kipakka sähköpostiviesti kansanedustajille. Sari saa suunsa auki heti, muiden hämäläisten miettiessä vielä seuraavana päivänäkin mikä on sopivaa.
Raati tiivisti monen ajatukset kuningattaresta hyvin. ”Hänelle toisten auttaminen ja heikompien tukeminen on luontainen tapa vaikuttaa yhteisön hyvinvointiin. Hän on monessa mukana oleva toiminnan nainen, joka on syntynyt Toijalassa ja sädehtii Akaalle sanoin ja teoin.”
Tulta päin jo 120 vuotta
Vapaapalokunta on Viialassa ja laajemminkin käsite. Jo toista sataa vuotta palokunta on koonnut riveihinsä rehdistä toiminnasta innostuneita. Erityisesti tekemisestä kiinnostuneet ovat liekeissä. Harjoituksissakin usein sammutetaan. Kun vielä päällä on kaikenlaista rensseliä, tuntee olevansa paljon haltija. Ja kaiken toiminnan kruunaa paloauto.
Uuttera ja pyyteetön vapaaehtoistyö on luonut Viialan VPK:lle vapauden toimia. Oma paloasema on keskellä kylää, vapaa-ajanviettopaikka löytyy Jumusen rannasta Palokärjestä ja tansseja järjestetään Metsälinnassa. Jos joku luulee, että kaikki on syntynyt itsestään, erehtyy. Kaikki on rakennettu yhdessä venyen ja usein kun on aloitettu, on pääomana ollut vain tuulen huuhtomia ajatuksia – onneksi sittenkin kirkkaita.
Viialan VPK on Tampereen aluepelastuslaitoksen alainen toimija. Sitoutunut porukka lähtee aina kun käsky käy. Tämä tekee toiminnasta hyvin haasteellista, mutta myös mukaansa tempaavaa. Nuoriso-osaston pieni palomies on hyvin todennäköisesti huomenna tositoimissa.
Palokuntayhteisö pitää huolta itsestään. Jos on nuoria, on aikuisiakin. Mukana on oltava myös niitä, jotka muistavat ja kantavat huolta perinteestä. Kun tiedetään, mitä on tehty ennen, osataan toimia tänään. VPK:n 100-vuotishistoriikki on oiva siivu viialalaisuuden historiaa. Hevosella tullaan paraateihin kun on tuota vanhempaakin palokakustoa tallella.
Raati asetti vapaapalokunnan – Vuoden kuhnuri – paikoilleen osaksi akaalaista arkea. ”Aktiivinen taustatyö Akaan ja akaalaisten hyväksi sekä yhteishengen luominen kaupunkiin. Tunnustuksen saajaksi valittu huolehtii siitä, että meillä Akaassa on turvallista olla ja elää. Harrastustoiminta ja auttamistyö näkyvät monen akaalaisen arjesssa. Työ nuorten parissa opettaa tärkeitä taitoja tulevaisuuden varalle.”
Palokunnan puolesta tittelin vastaanottivat puheenjohtaja Petri Mattila ja nuoriso-osaston johtaja Juha Tirri.
Kommentointi on suljettu.