Birgit ja Timo Väisänen ovat tosissaan sanoessaan, että heillä kasvit voivat kasvaa miten päin vain. Siitä todisteena pihassa seisoo ylösalaisin käännetty kuorittu kuusenrunko, juurakko kohti taivasta. Talvella puuta koristavat jouluvalot.
Pihan hauskoihin yksityiskohtiin kuuluu myös lusikkapuu, jolle Väisäset ovat keksineet latinankielisen nimen Salix Alpakka Lusikoides. Kuolleen riippapajun oksiin ripustetut alpakkalusikat helisevät nyt tuulikellona.
– Vanhoille palkintolusikoillekin on jotain käyttöä. Vuosikymmenet ne olivat laatikon pohjalla, Väisäset tuumaavat.
Piikkilanka taipuu koristeeksi
Hölimäentiellä Kylmäkoskella asuvat Väisäset nimittävät kotitietään leikkisästi Hölmöläntieksi, jossa voi kokea erikoisia elämyksiä. Piha ei kuitenkaan ole naurettava, vaan toteutus sopii yhteen maalaismaiseman ja rintamamiestalon miljöön kanssa.
Pihassa näkyy myös ammattilaisen kädenjälki, sillä Birgit on koulutukseltaan puutarhuri, floristi ja floristimestari. Kätevä käsistään on myös metallialalla työskentelevä Timo, joka rakentaa parhaillaan kotasaunaa itse veistämistään hirsistä entisen navettarakennuksen viereen.
– Birgit on hoitanut pihan, minä olen kannellut lähinnä kiviä ja leikellyt nurmikkoa. Kukkien päälle en ymmärrä, mutta jotain olen väkisinkin oppinut, kun nimiä on taottu päähän, Timo nauraa.
Lepohetki teehuoneessa
Birgit on aloittanut pihan rakentamisen kivikkopenkistä. Kivien lisäksi lähellä sydäntä ovat vanhat esineet, joita on hyödynnetty erilaisissa asetelmissa. Museopenkiksi kutsuttua kukkapenkkiä somistavat vanha pöytäryhmä ja ruutuikkuna. Heinäkoneen pyörä nojaa puuta vasten vierellään kukkiva kirnu. Ruosteisesta tynnyristä kasvaa keijunmekkoa, puretun ladon yli satavuotiaat seinälaudat ovat päätyneet pöydäksi pölkkyjen päälle sekä taulunkehyksiksi ja piikkilanka on taipunut ovikranssiksi. Vanhat työkalut ovat esillä entisen navetan seinustalla. Säveltäjä Unto Monosen isän kuormassa Muolaan Perkjärveltä Hämeeseen kulkeutuneen polkupyörän tarakalla kukkivat nyt petuniat.
Aikuiseksi kasvaneen tyttären leikkimökin Birgit on muuttanut vaaleanpunaiseksi teehuoneeksi, jossa voi levähtää puutarhatöiden lomassa. Kuistille nostetut pienet betonisaappaat ovat Birgitin tekemät, kuten myös betoninen pitsihattu navetan seinällä ja raparperinlehti kukkapenkissä. Lettipäinen tyttö ja joutsenet ovat syntyneet kanaverkosta.
Kasvihuone on rakennettu vanhoista ikkunalaseista 1970-luvulta peräisin olevien pihalaattojen päälle. Kasvihuoneesta löytyy melonia, kurkkua ja paprikaa.
Pippuria peuroille
Kukkapenkeissä kasvaa luonnonkukkia, perinnekasveja sekä uutuuksia. Penkkien reunat on valettu betonista, mikä helpottaa nurmikonleikkuuta.
– Parin viimeisen vuoden aikana sääolot ovat määränneet, mitkä kasvit täällä menestyvät. Viime talvena tältä mäeltä kuolivat lähes kaikki ruusut. Värimaailma on vaaleanpunaista, violettia ja valkoista, mutta muitakaan värejä ei sorsita, Birgit kuvailee.
Väisästen pihasta nauttivat myös peurat, jotka ovat pihan pahimmat tuholaiset. Erityisesti kuunliljat ovat peurojen herkkua.
– Välillä piha on kuin puimurilla ajettu. Olemme suojanneet kukkapenkkejä siimoilla. Kun peura ei näe siimaa, se pelästyy koskiessaan siihen. Peuroja on karkotettu myös murskatuilla valkosipulin kynsillä ja sitruunapippurilla. Pippurin vaikutus on valitettavasti paikallinen, se häviää lehdiltä ja tulee pidemmän päälle kalliiksi, Väisäset harmittelevat.
Jos muu ei auta, Birgit juoksee itse yöpaita päällä pihalle häätämään hämärän luvattomat vieraat pois kukkapenkistä.
