Tänään 70 vuotta täyttävä Seija Kinnari tunnetaan paitsi taiteilijana, myös kampaajamestarina. Seijalla on ollut Tampereen Sammonkadulla kampaamo vuodesta 1967. Vaikka Seija on virallisesti eläkkeellä, ei hän ole malttanut jättää kampaajantöitä kokonaan vaan käy edelleen yhden päivän viikossa Tampereen liikkeessä. Sen lisäksi hän ottaa vastaan asiakkaita kotonaan.
– Lähdin 17-vuotiaana Hämeenlinnaan kampaamokouluun ja pääsin haaveammattiini. Rakastan sitä, että saan tehdä ihmisistä kauniita ja toivon, että asiakkaat poistuvat luotani tyytyväisinä, Seija kertoo.
Tampereella Seija Kinnari ehti asua vuodesta 1965 vuoteen 1994. Seija on syntynyt nykyisessä Kinnarin kotimuseossa Sotkialla. Prosessi, joka johti hänen paluuseensa kotiseudulle, lähti käyntiin hänen tavattuaan nykyisen miehensä Vesa Kivisen kampaamonsa 25-vuotisjuhlissa.
– Olimme Vesan kanssa ihan uusi pari, ja tulimme ensimmäistä kertaa käymään täällä kotikonnuillani. Kerroin Vesalle, että minulla on tässä tontti. Vesa kysyi minulta haluaisinko mieluummin rakentaa talon tähän vai mökilleni Teiskoon, Seija kertoo.
Seijan mukaan Vesalla oli visio hirsitalosta. Pariskunta kävi katsomassa Länkipohjassa yhtä palanutta hirsitaloa, mutta sen hirret olivat liian huonokuntoisia. Sopiva rakennus löytyi kuitenkin Kylmäkoskelta, ja vuonna 1993 alkoi manttaalitalon siirtäminen hirsi hirreltä nykyiselle paikalleen. Kaukolaksi Seijan isän mukaan nimettyyn taloonsa pariskunta muutti vuonna 2000.
–En osannut edes ajatella miten iso projekti se olisi. Minunkin käsieni läpi kulki noin 8000 tiiltä, joista putsasin laastit pois. Enkä ollut rakennustouhussa mukana kuin viikonloppuisin. Vähän minua jännitti sekin, etten edes silloin tuntenut Vesaa vielä kovinkaan hyvin. Jokin johdatus meillä on kuitenkin ollut kohtaamisessamme, rakentamisessa ja elämässämme yleensäkin. Elämä on ollut sellaista ihmeellistä ketjua, Seija pohtii.
Autotallista tulikin kirkko
Seijan ja Vesan talon pihassa seisoo nykyään pieni ja viehättävä kirkko, Kivisenlinnan Galleriakirkko. Alunperin rakennuksesta piti tulla kahden auton autotalli, jossa Seija olisi pitänyt myös taidenäyttelyjä. Toisin kuitenkin kävi.
– Vesa olisi jo tänne Kaukolaan halunnut rakentaa tornin, mutta se ei toteutunut. Ajattelimme, että autotalliinhan voisi rakentaa tornin, ja sitten se jo näyttikin enemmän kirkolta kuin autotallilta. Lisäksi olimme alkaneet pitää täällä sanan- ja lauluniltoja vuonna 2006, ja kristillisyys oli muutenkin lisääntynyt elämässämme rakentamisen yhteydessä. Autotalli muuttui sitten pikkuhiljaa kirkoksi, Seija kuvailee.
Vaikkei rakennuksesta autotallia tullutkaan, järjestetään siellä kuitenkin taidenäyttelyjä. Galleriakirkossa päättyi juuri Kylmäkosken Pilvenpiirtäjien kesänäyttely Helenen hengessä, ja nyt siellä on meneillään Seijan oma näyttely. Kirkossa on vietetty kastajaisia, Seijan ja Vesan omat häät ja myöhemmin syksyllä tiedossa on myös toiset häät. Kirkkokäyttöön rakennus siunattiin 1.1.2013.
Taide on Seijalle voimavara
Uskon lisäksi hyvin suuri osa Akaan seurakunnan vankilalähettinäkin toimivan Seija Kinnarin elämää on taide. Kouluaikana Seijan piirustusnumero vaihteli kahdeksan ja yhdeksän välillä, ja piirtäminen oli hänelle mieluista. Myös aikuisiällä tussipussi ja paperia kulki matkassa mukana lähes joka paikkaan.
– Vuonna 1975 minulla oli töissä eräs kampaaja, joka päätti ostaa itselleen öljyvärit. Huusin hänelle, että tuo minulle myös. Minulla oli ne öljyvärit siitä lähtien, mutta vasta vuonna 1981 menin työväenopiston öljyvärimaalauskurssille erään kampaajakaverini houkuttelemana, Seija muistelee.
Työväenopistossa Seija opiskeli puolitoista vuotta, jonka jälkeen hän hakeutui Pirkkalan neljävuotiseen kuvataidekouluun. Sieltä hän valmistui vuonna 1989. Hän on suorittanut myös Lapin yliopiston kuvataiteen approbaturin Vanajaveden opistossa vuonna 2010 sekä Helsingin yliopiston taidehistorian approbaturin Akaan Opistossa. Lisäksi hänellä on ollut lukuisia yksityisnäyttelyitä sekä yhteisnäyttelyitä.
Seija Kinnarin ja Vesa Kivisen työ Lempeää voimaa oli osa vuoden 2009 Näkymä-näyttelyä, ja se on edelleen nähtävillä Nahkialanjärven rannalla.
Seijan mukaan kuvat kumpuavat sisimmästä yllättävillä tavoilla. Isän ja äidin kuolemaan liittyvän surun keskellä syntyi kauniita, rakkaudesta kertovia värejä ja paukkupakkasilla vihreinä kumpuilevia maisemia. Taide on auttanut myös jaksamaan vaikeina ja koettelevina aikoina.
– Olenkin joskus sanonut, että taide on minulle suuri voimavara. Ilman taidetta pääni olisi varmasti hajonnut jo aikaa sitten. Kauneus ja värit tuovat minulle iloa ja voimaa, Seija sanoo.
Seija Kinnari juhlii syntymäpäiviään Galleriakirkossa keskiviikkona 3. elokuuta kello 15 musiikkihetken merkeissä. Kello 18 kuunnellaan Sanan aarteita. Syntymäpäivän kunniaksi julkaistaan myös hänen maalaamansa Galleriakirkon alttarin kattofreskot.
