Näkymä-ympäristönäyttely saavuttaa tällä viikolla puolimatkan krouvin. Krouvissa on hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, mikä Näkymä on tai mikä sen tulisi olla. Yhtäältä tämänvuotinen näyttely on Akaassa syntynyttä kierrätystaidetta ja toisaalta joukko muualta Akaaseen kierrätettyjä teoksia. Löytyykö punainen lanka eli #Puu?
Yksi kierrätetty akaalainen teoskin joukkoon mahtuu. Teijo Kokon vanha Näkymä-teos arpakuutio muuntui kuraattori Pauli Ahopellon käsissä punamullatuksi Arpapuutioksi, joka on nähtävillä Toijalan Rakennustarvikkeen pihassa.
Markus Vaattovaaran järeä Maannousema syntyi Näkymä-talossa vietettyjen parin viikon aikana 7000 kilosta urjalalaista kierrätysrautaa. Anu Miettisen Unohdetut nousi pystyyn kepeämmin, sillä se on ollut esillä vuonna 2010 Kivinokassa, ja Miettinen kertoo 700 heinäseipään varaston muutoinkin huvenneen viime vuosina.
Sekä Vaattovaara että Miettinen pohtivat teoksessaan luonnon ja ihmisen tekemän suhdetta, ja sitä miten luonto lopulta valtaa kaiken ihmisen rakentaman. Vaattovaaran Maannousemassa ruoho saa kasvaa maahan asetetun rautaverkon läpi, ja Miettisen heinäseipäät saavat peittyä humalaköynnökseen jos peittyvät. Miettisen humalasta tullee taiteilijan sanoin siirtohumala toisaalle toisten seipäiden seuraan. Lisää kierrätysmateriaaliakin on siis kasvamassa akaalaisessa maaperässä.
Katsooko peilistä John Wayne?
Tapettitehtaan makasiinien seiniin kiinnitetty Pauli Ahopellon Ovipeili on ollut aiemmin esillä Helsingin Ruoholahdessa. Ovipeili on kokoelma puuovia, joihin Ahopelto on veistänyt tai raaputtanut erilaisia hahmoja. Teos olisi yhtä hyvin voinut syntyä tapettitehtaan vanhan makasiinin innoittamana, kuten Mari Rauvanlahden, Susanna Virjon ja Taina Vuennon oksista ja vanhoista cd-levyistä rakennettu Katse, joka heijastelee Nahkialanjärven pinnan ja rannan puiden liikkeitä.
Kirsi Backmanin, Mollu Heinon, Liisa Hyvösen, Kirsi Kuusiston, Pia Salon, Anu Sukasen ja Heli Väisäsen Pouta on kotoisin alun perin Raumalla. Seitsemän naisen ryhmän tavoite on teosta esitelleen Kirsi Kuusiston mukaan ”poutauttaa” paikkoja. Akaassa seitsemän koivua on saanut ympärilleen huolitellun valkoisen puvun, ja mekotetut koivunrungot ovat eittämättä suomalaista sielunmaisemaa viimeistä havusellunpiirtoa myöten.
Silti krouvista poistuessa päälle liimatun tunnetta ei saa heti karistettua. Vaakakuppi keinahtelee Akaassa nikkaroitujen ja muualla viimeisteltyjen taideteosten välillä. Painaako ideoiden kierrättäminen vähemmän? Mikä ensi vuonna 15 vuotta täyttävä Näkymä on? Yhteisöllinen taidetyöpaja vai uusi Mänttä?
