Koiviston alueella Viialassa sijaitsevalla 1400 neliön omakotitontilla erilaiset kasvit kasvavat runsaana, rönsyillen ja rinta rinnan. Puutarhassa näkyy paitsi talon emännän Irmeli Puolanteen kädenjälki myös persoona.
– Täältä löytyy sekaisin vähän kaikkea. Marjapensas voi olla kukkapenkin keskellä ja kukkia on laitettu vähän sinne sun tänne. Piha on yhtä villi kuin emäntänsä, Irmeli Puolanne nauraa.
Lumpeita sammakkolammessa
Irmeli on toteuttanut pihaa rakentaessaan visiota erilaisista huoneista. Rehevä etupiha tarjoaa suojaa tielle päin, mutta varsinainen oleskelupiha löytyy talon takaa. Yhdessä tontinkulmassa on hyötypuutarha, jossa kasvaa muun muassa vadelmaa ja herukoita, kaaleja, salaattia, latva-artisokkaa, ruusu- ja härkäpapua, sokerihernettä ja parsaa.
Kahvitteluunkin sopiva kasvihuone on sijoitettu takapihalle, ja siellä kasvaa viiniköynnöstä ja erilaisia tomaatteja. Takapihalla on myös pieni sammakkolampi lumpeineen sekä nurmialue, jossa perheen koirat Arttu ja Roope voivat juosta vapaana. Suojaiselle nurmikolle paistaa pitkään aurinko.
Punainen ja keltainen pannassa
Pihan kivet Irmeli on kantanut ja asetellut paikalleen omin käsin. Ainoastaan etupihan kivetys on alan yrityksen tekemä.
– Viime keväänä meille tuli varmaan 4–5 tuhannen kilon kivisäkkiä, jotka tyhjensin kaikki itse. Kotikärryt ovat hyvä työkalu, Irmeli toteaa.
Irmeli myöntää jäävänsä välillä viilaamaan jotain yksityiskohtaa, vaikka toivoisi olevansa tekijänä suurpiirteinen. Värien suhteen hän on ehdoton. Tummanpunaiset ja kirkkaankeltaiset kukat saavat lähtöpassit. Punainen unikko on saanut jäädä, koska Irmeli on kerännyt sen siemenet Ranskasta pellolta.
– Tykkään enemmän harmonisista väreistä, valkoisesta, vaaleanpunaisesta ja sinisestä ja ehkä vielä enemmän lehtimuodoista, koska kukat ovat lyhytaikaisia.
Johtajalla on multaa kynsien alla
Puolanteen perhe muutti pääkaupunkiseudulta Viialaan 17 vuotta sitten. Perhe halusi ruuhkista maalaismaisemaan, mutta kuitenkin paikkakunnalle, josta vanhemmat pääsisivät sujuvasti töihin Tampereelle ja lapset helposti ja turvallisesti kouluun.
Irmeli johtaa Tampereella Hotelli Ilvestä. Pihapuuhat ovat hotellinjohtajalle vastapainoa työlle.
– Puutarhatöissä näkee konkreettisesti, mitä syntyy, kun itse tekee. Tosin sen takia minulla ei ole ikinä kauniita kynsiä. Käsiä saa hävetä, kun menee edustamaan, Irmeli Puolanne huomauttaa.
Innostuksen puutarhanhoitoon Irmeli on perinyt äidiltään. Maatalon tyttö ei vielä lapsena asiasta innostunut, päinvastoin pitkien sokerijuurikasrivien harvennus ja muut maatalon työt saivat haluamaan ihan muuta.
– Silloin piti päästä kaupunkiin, nyt on ihan päinvastoin. Vasta sitten kun hankimme rivitalonpätkän ja aloimme rakentaa omaa pihaa, innostuin puutarhanhoidosta, Irmeli kertoo.
Uusia pihaideoita syntyy talven aikana.
– Herään henkiin tammikuun lopussa, kun ensimmäiset siemenluettelot ilmestyvät ja alan miettiä, mitähän sitä voisi tehdä. Tosin uusille projekteille ei ole oikein enää tilaa. Ensin pitäisi miettiä, mistä lähdetään purkamaan. Tietysti voisi välillä rauhoittuakin, mutta kun ei osaa, Irmeli tuumaa.
Talikon piikit solmussa
Kun koivua kasvaneelle tontille alettiin rakentaa pihaa, apuna ollut Irmelin äiti epäili, ettei kivikovassa savimaassa menesty mikään. Ensin tontille tehtiin pelkkää nurmikkoa. Koivut kaadettiin pikkuhiljaa pois.
– Tämä oli ihan mahdotonta savipeltoa. Kun siihen iski lapion tai talikon, nousi maasta haiseva sininen savi. Ensimmäisestä talikosta kääntyivät piikit solmuun, Irmeli muistelee.
Pihan rakentaminen on vaatinut paljon maanparannusta. Hyvää multaa savimaan täydennykseen syntyy omassa kompostissa, jonne Irmeli kärrää puutarhajätteet.
Tänä kesänä puutarhajätettä on syntynyt enemmän kuin kompostiin mahtuu. Irmelin mukaan etupihasta kasvoi lämpimässä ja kosteassa säässä viidakko, kun perhe oli pari viikkoa reissussa.
– Ei puhettakaan, että siellä olisi päässyt kulkemaan. Tarvittiin isot tongit ja sakset, kun rupesin katkomaan ja keräämään tavaraa pois. Puutarhajätettä tuli peräkärryllinen, Irmeli Puolanne kertoo.
