Väsynyt, mutta onnellinen. Sellainen on tunne itselläni tätä tekstiä kirjoittaessani. Takana on kolmen päivän helluntaiseurakunnan lastenleiri, johon osallistui nelisenkymmentä lasta. Vietimme nuo päivät upealla paikalla Kumpulan leirikeskuksessa. Monenlaista aktiviteettia oli päivien aikana, kuten tehtävärataa, olympialaisia, kanootteja, pihapelejä, ratsastusta, näytelmää ja opetusta isä Jumalasta.
Kun kolmen päivän ajan olemme ison joukon kanssa yhdessä, täytyy ajatusten olla koko ajan siinä hetkessä mitä olet tekemässä. Joskus kotona ja myös työelämässämme ajatuksemme harhailee jossain muualla. Olet ajatuksissa jossain muualla, kuin missä olet fyysisesti. Leirillä se ei onnistu. Joudut olemaan kokoajan läsnä lasten kanssa. Se tekee siinä mielessä hyvää, että et ainakaan murehdi mistään muusta, esimerkiksi millä maksaisin seuraavan laskun? Voi, voi, joudun lähtemään huomenna töihin. Milloin ehdin siivoamaan taloni? Onpa tämä maailma paha paikka, koskahan ne onnettomuudet kohtaavat itseäni? Kaikki tällaiset asiat katoavat mielestä ja saat vain olla siinä hetkessä ja turvautua isä Jumalan huolenpitoon.
Kun annat, niin saat. Se on yksi raamatun periaatteista ja toimii myös toisen ihmisen palvelemisessa.
Se toimii myös leirillä. Kotiin tultuani huomaan, että voimat on käytetty aikalailla loppuun, mutta olen myös saanut paljon. Ne lasten iloiset ilmeet, hymyt, naurut, halaukset ja yhdessä tekeminen on toisaalta antanut paljon voimaa jatkaa uskollisesti eteenpäin uskon tiellä. Olen saanut jakaa jotain myös omasta elämästäni eteenpäin ja huomannut, että antaessani olenkin itse voimaantunut.
Eräs lapsi pohti leirillä paljonko me aikuiset oikein saamme palkkaa tällaisesta työstä.
– Emme mitään. Kaikki tekevät tätä työtä vapaaehtoisesti, vastasin. Kaikki aikuiset olivat tekemässä tätäkin lapsityötä siksi, että olemme vastaanottaneet rakkauden Jeesukselta. Olemme kokeneet vapautta ja iloa, jota emme ole tästä maailmasta löytäneet. Sitä haluamme jakaa myös eteenpäin. Sitä oloa ei mikään rahasumma saisi aikaan.
Varsinkin tällaisissa isommissa tapahtumissa huomaa, että yksin en tästä selviäisi. Tarvitsen Jumalan ohjausta, varjelusta ja siunausta. Näiden lisäksi tarvitsen myös toisten ihmisten apua. Yhteistyössä on voimaa! Kun me aikuiset puhallamme yhteen hiileen ja pyrimme saavuttamaan yhteiset tavoitteet, niin lopputulos on hyvä. Kun laitat taitosi, raamattu puhuu myös talenteista, käyttöön hyvän asian puolesta, huomaat että asioilla on upea lopputulos.
Tiedätkö, että meillä kaikilla on jokin hyvä ominaisuus Jumalasta. Meidät ihmiset on luotu kuvaksi Hänestä, Jumalasta. Olet ainutlaatuinen ja aivan varmasti sinusta löytyy jotakin sellaista. Käytä sitä ominaisuuttasi aktiivisesti. Älä ainakaan tarkoituksellisesti piilota sitä.
Lastenleirillä lauloimme erästä uutta laulua, jossa eräs kohta meni näin:
”Ilo, ilo, ilo täyttää sydämeni, ilo täyttää koko olemukseni…” Tätä jotkut lapset lauloivat spontaanisti leirillä myös vapaa-ajallaan. Se on myös minun sydämeni tila tällä hetkellä.
Toivotan myös sinulle iloista ja siunattua kesää!
Pasi Jokiaho
Kirjoittaja on Viialan helluntaiseurakunnasta
