Meistä useimmat haluavat viettää kesälomansa tavalla tai toisella levon kannalta. Mikä sitten on lepoa kenellekin, lienee aika henkilökohtainen juttu. Jollekin riittää lomalla pelkkä loikoilu, kenties matkustelua vanhoihin tai uusiin lomakohteisiin, ehkä osallistumista sukujuhliin. Joku taas voi puuhastella remonttihommia kotona, mökillä tai kaverin rakennusprojektilla. Luontoihminen todennäköisimmin lomailee kala-apajilla tai marja- ja sienimetsissä. Kuka mitenkin. Kuitenkin kaikilla on yhteinen tavoite: levätä kunnolla vuosittaisen ansiotyön aiheuttamasta väsymyksestä, rasituksesta, kiireestä ja arjen rutiineihin tylsistymisestä.
Myös Jumala lepäsi luomistyönsä jälkeen, mutta hänen ei tarvinnut levätä loman tarpeen vuoksi kuten meidän ihmisten vaan siksi, että kaikki oli tehty valmiiksi. ”Seitsemäntenä päivänä Jumala sai valmiiksi tekemänsä työn, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään, jota oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska silloin hän lepäsi kaikesta luomistyöstään.” (1. Moos. 2:2-3) Ihminen luotiin kaikista luoduista viimeiseksi –hänet luotiin kuudentena päivänä- ja niin ihminen sai astua Jumalan hänelle täysin valmiiksi valmistamaan maailmaan. Siksi Jumala pyhitti seitsemännen päivän –sapatin- päiväksi jona ihmisen tulee levätä omista töistään ja ylistää taivaan Jumalaa, kaiken Luojaa. Siinailla Israelille antamissaan käskyissä Jumala muistuttaa jo Edenissä antamastaan sapattikäskystä. Käsky siis oli jo olemassa ennen Israelin kansaa ja kuuluu koko ihmiskunnalle.
Jeesus Kristus, Vapahtajamme, jonka kautta ja jota varten koko luomakunta luotiin, on sapatin ja levon Herra. Hän kutsuu meitä: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.” (Matt. 11:28). Hänen palvelutyönsä oli Jumalan ikuisen evankeliumin julistamista: sairaiden parantamista, nälkäisten ruokkimista, tietämättömien opettamista, arvottomille arvon antamista. Hän toteutti täydellisesti Taivaallisen Isän tahdon aina ristinkuolemaan sakka. Kun lunastustyö tuli valmiiksi, hän lepäsi kuten Jumala luomistyönsä tehtyään ja noustessaan kuolleista hän sai voiton kuolemasta.
Koko ihmisen olemukseen on jo luomisessa asetettu tarve levolle. Työtä tulee tehdä ahkerasti, mutta sen määrää pitää osata rajoittaa ja kulutuksemme tulee sovittaa kohtuullisiin normeihin. Jos emme piittaa elämäämme suojelevista pyhistä säädöksistä, jatkuva epäterve toimintamme vaarantaa ennen pitkää sekä hengellisen, henkisen, fyysisen että sosiaalisen terveytemme. Meihin koodattu viikkorytmi jakaa voimavaramme kuuteen työpäivään ja yhteen lepopäivään. Lepopäivä ei nimestään huolimatta tarkoita aina joutilaana lepäilyä vaan virkistäytymistä seurustelemalla Jumalan ja lähimmäistemme kanssa. Mestarimme antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta ja palvelutyöstä koko ihmiskunnan hyväksi. Hänen lunastustyössään meille jokaiselle on tarjolla henkilökohtainen elävä yhteys Luojamme kanssa.
Martta Klemetti-Hyvärinen
Kirjoittaja on Toijalan adventtiseurakunnan sihteeri
