Kesä on jo hyvässä vaiheessa. Olen viime viikkoina lukenut monen kollegan päivityksiä Facebookissa siitä, että rippileiri on menossa, juuri loppunut tai alkamassa. Itse sain olla tänä vuonna heti kesän alussa kesän ensimmäisellä riparilla Toukolassa.
Tämän kesän leiri oli jo aika mones minulle ja opettajakollegoille. Nuorelle se on ensimmäinen ja ainutlaatuinen, juuri häntä varten valmisteltu. Leirin isoset ovat koko pitkän talven valmistautuneet harjoittelemalla hartauksien pitämistä, ryhmien ohjaamista ja kaikenlaisia käytännön töitä tehden. Opettajat ovat pitäneet suunnittelukokouksia, valmistaneet oppituntejaan, rukoilleet leirin puolesta ja pakanneet monenlaista tavaraa mukaan leiriä varten. Kodeissa on valmistauduttu hankkimalla sopiva vihko muistiinpanoja varten, pakattu vaatteita kaikenlaisia kelejä ajatellen, ihmetelty, että joko se nyt menee rippikouluun kun vastahan se oppi kävelemään. On ehkä huokailtu Taivaan Isän puoleen, että lapsi saisi hyvän leirin. Kodeissa myös siivotaan ja leivotaan tulevaa juhlaa varten.
Leirin aikana eletään kuin laboratoriossa, kaukana kavalasta maailmasta. Ihan rauhassa ihmetellään ja tutustutaan taivaallisiin asioihin. Pyhä on vahvasti läsnä joka hetkessä. Ensimmäisen illan pienet ihmettelyt iltahartaudessa muuttuvat loppuleiriä kohden odotetuksi hiljentymiseksi yhdessä. Oppitunnit ovatkin ihmeellisiä, ei aina niin puuduttavia. Siellä on joskus ihan hauskaakin. Isosista tulee hyviä ystäviä ja tärkeitä kristityn malleja. Ja opettajatkin ovat ihan ok. Ja ne ulkoläksyt, nekin tulevat suoritettua ihan hyvin.
Meidän seurakunnan rippileireillä luetaan leirin aikana isosten johtamissa ryhmissä Markuksen evankeliumi. Lukemisen lisäksi tekstiin perehdytään monin erilaisin toiminnallisin menetelmin. Jokainen saa seurakunnalta oman Raamatun. Sitä samaa rippiraamattua käytetään myös isostoiminnassa. Opetellaan, että se on tärkeä kirja.
Kahdeksan vuorokautta leirillä menee tosi nopeasti. Siihen mahtuu opetuksen lisäksi saunomista, uimista, pelaamista, laulamista, jumalanpalveluksia, syömistä, keskusteluja, iltaohjelmia jne. Viimeisenä iltana on vähän haikea olo. On ollut hyvä kasvaa yhdessä kristittyinä. Leiriltä lähtee kotiin aina eri nuori, kuin mitä sinne kotoa lähti. Se on aina Jumalan suuri ihme.
Konfirmaatiomessussa nuoret saavat itse tunnustaa sen uskon, johon heidät on pieninä kastettu. Kummit, jotka kasteessa pitivät heitä sylissä, saavat olla siunaamassa kummilapsiaan konfirmaatiossa.
Mitä rippikoulun opettajat toivovat nuorille jäävän mieleen? Toivon, että saavat jotain rakennuspuita elämää varten ja aina muistavat sen, että on Jumala, joka rakastaa heitä ihan aina.
Hele Ali-Löytty
Kirjoittaja on nuorisotyönohjaaja Akaan seurakunnassa
