Pääsinpä minäkin todistamaan Valviran surullista tutkimustulosta Akaan terveyskeskuksen Toijalan vuodeosastolla käydessäni tapaamassa iäkästä lähisukulaistani. Valvirahan oli tänä keväänä selvittänyt vanhusten kaltoinkohtelua sosiaalihuollon ympärivuorokautisten yksiköiden työntekijöiltä, joista peräti 93 prosenttia on tätä työssään havainnut.
Yksi syy kaltoinkohteluun selitetään kiireellä, jota ihmettelen suuresti. Ilmeisesti kuitenkin resurssipulaa ja kiirettä käytetään perusteena siihen, että eristyksiin määrätylle lähisukulaiselleni kieltäydyttiin tuomasta päiväkahvia omaan huoneeseen vaan tämän olisi pitänyt siirtyä päiväsaliin kahvinsa juomaan. Vuodeosaston ohjeistuksessa kun sanotaan, että kaikki jotka pystyvät kävelemään, kävelevät päiväsaliin syömään ja juomaan.
Sinänsä hyvä ohjeistus, jolla pyritään aktivoimaan asiakkaita. Mutta mitä tekee eristyksissä oleva asiakas? Miten ihmeessä eristyspotilaan oletetaan voivan siirtyä talon julkiseen tilaan toisten sekaan?
Mitä ihmettä? Mitä tämä tarkoittaa? Onko niin, että isoja säästöpäätöksiä tehdään ilman, että huomioidaan päätösten vaikutus kenttätyöhön? Missä ovat ihmisarvoisen kohtelun arvot? Missä on inhimillisyys vuodeosaston asukkaita kohtaan?
Kävin hoitajan luona ja tivasin syytä siihen, miksei sukulaiselleni tuotu päiväkahvia. Hoitaja haki sitten keittiöstä nokkamukin, johon hän kaatoi kahvin ja maidon sekä lisäsit sokerit ja sulki mukin. Minä otin mukaan kakkupalan. Siis aikaa löytyi kahvin tarjoiluun, mutta säästettiin askelissa jotka minä otin hoitajan puolesta?
Käsittämätöntä! Ja minulle heräsi epäilys, saako sukulaiseni muut ruokansa huoneeseen. Vai jääkö hän ilman aterioita vain koska ei itse pysty kävelemään päiväsaliin ruokailemaan? Missä on järki? Kenen etua tässä nyt ajetaan kun eristyksessä oleva vanhus jätetään ilman huomiota? Kuka meistä haluaa tulla tällä tavoin kohdelluksi? En minä ainakaan.
Kieltämättä pelottaa, sillä itsekin vanhenen päivä kerrallaan ja jossain kohtaa tulee se päivä, kun en enää itsenäisesti pärjää. Jos se hoito, mikä minua odottaa, on tuon kaltaista kuin Toijalassa todistin, en haluaelää sinne asti. On paljon parempi kuolla terveenä, suorilta jaloilta saappaat jalassa.
En tiedä, mitä tähän voin sanoa. Olen kauhuissani ja häpeissäni siitä alennustilasta, johon maamme vanhusten hoito on ajettu. Vanhuksemme ovat oman osansa jo tehneet, ja edelleen maksavat itse veronsa, asumiskulunsa, hoitonsa, lääkkeensä. Mitä heidän vielä pitäisi enemmän antaa ansaitakseen ihmisarvoisen kohtelun?
Onneksi Valvira tutkimuksen tuloksena ohjeistaa yksiköitä valvonta- ja ilmoitusvelvollisuuden lisäksi huomioimaan sosiaalihuollon asiakkaan oikeuden hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun. Annetaan tämän ohjeistuksen valua ihan sinne pienimpäänkin kenttätyön tehtävään!
Eija Nieminen
