Toijalan ja Ympäristön Sotaveteraanit viettävät ensi sunnuntaina 50-vuotisjuhliaan. Juhlassa julkistetaan yhdistyksen historiikki, jonka ovat ansiokkaasti koonneet veteraaniyhdistyksen kunniapuheenjohtaja Kauko Alamäki ja kannattajajäsen Markku Lapinleimu. Huhtikuun alussa 50 vuotta tuli täyteen myös Viialan Sotaveteraaneilla. Heillä on juhlalounas oman väen kesken Kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta. Akaan sotaveteraaniyhdistyksistä vanhin, 7. maaliskuuta 1965 perustettu Kylmäkosken Sotaveteraanit päätti toimintansa vuoden vaihteessa.
Sotaveteraaniyhdistyksien lisäksi Akaassa toimii pieni Rintamaveteraaniyhdistys ja Sotainvalidien Toijalan Seudun Osasto.
Nyt viimeistään on syytä pysähtyä miettimään, miksi miellä on sotien veteraaneja. Tähän peruskysymykseen antaa vastauksen jo nyt kootut paikallisyhdistyksien historiikit. Nykyiset veteraanit ovat niitä 1930-luvun nuoria, joiden kohtaloksi tuli sotaan joutuneen maan puolustaminen. Jälkeenpäin tämä varsin arkinen asia on, ja aivan oikein, kuorrutettu korulausein. Nuoret olivat isänmaan asialla. Monelle isänmaa tuskin merkitsi sitä, mitä sen ajateltiin merkinneen. Toki propaganda tarttui ja puheet olivat sen mukaiset. Monelle nuorelle sota tosiasiassa oli sattumus muiden joukossa. Mentiin kun käskettiin ja ei ollut parempaakaan tekemistä. Moni kaipasi rintamilla myös läheisiään. Kaikki pelkäsivät, varsinkin silloin, kun ystäviä kaatui ympäriltä.
Tasavaltalaisuutta kuvaa parhaiten se, että lähes kaikki lähtivät mukaan puolustustaisteluun ja vain harvat luikkivat käpykaartiin. Demokraattinen Suomi toimi ja sen valtiojohtoon uskottiin, vaikka liittouduimmekin Saksan kanssa. Vaihtoehdot olivat hyvin vähissä.
Tiedämme kaikki, että sota on julma asia ja kuorruttaminen muuksi ei palvele ketään. Veteraanien kautta sota tuli jokaiseen suomalaiseen sukuun ja perheeseen. Kun tähän lisätään karjalaisten, lappilaisten ja muun siviiliväestön kohtalot, voidaan hyvin sanoa, että 1920-luvun nuoret tekivät elämällään melkoisen ihmeen. Sodan jälkeen Suomi oli kehitysmaa, jonka veteraanit nostivat jaloilleen.
Meillä on vielä hetken joukossamme veteraaneja muistuttamassa pelkällä olemuksellaan, mitä demokratia on. Vaihtoehdot ovat edelleen hyvin vähissä. Totta kai meidän kuuluu riidellä keskenämme, sehän kuuluu demokratian luonteeseen. Tasavallan itsenäisyys on asia, josta ei voi olla erimieltä. Itsenäisyyden säilyttämiseen osallistuu jokainen vuorollaan, näinhän nykyiset veteraanitkin tekivät.
Mites se meni? Asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Tämä kirjailija Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen alikersantti Rokan suuhun riimittelemä sanonta on valtioviisaus, joka lienee kuultu rintamalla. Kansakunnan tulevaisuus on sittenkin hyvin pienistä asioista kiinni.
