Ensi sunnuntain Raamatun tekstit puhuvat hyvästä paimenesta. Psalmi on tutuista tutuin 23. Se alkaa jakeilla: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.”
Jumalanpalveluksissa kerrotaan parhaasta paimenesta Jeesuksesta, joka tuntee oman laumansa jokaisen jäsenen nimeltä. Hän pitää huolta laumastaan ja johdattaa. Vertaus hyvästä paimenesta on kaunis ja koskettava. Jeesuksella lammaslauma ei ole vain nimetöntä sakkia, vaan hänelle jokainen on omanlaisenaan tärkeä, rakas ja arvokas.
Nykypäivänä ei ihminen ehkä mielellään tule verratuksi lampaaseen – laumaeläimeen, joka seuraa osana massaa ja lauman ehdoilla johtajansa antamia suuntaviittoja. Kuitenkaan tästä ei Jeesuksen lammaslaumassa, seurakunnassa, ole kysymys. Yksilöllisyys ja erilaisuus säilyvät hyvän paimenen, Jeesuksen, seurassa. Jokaisen ainutlaatuinen persoona on juuri sopiva ja erilaiset ja eriväriset mahtuvat samaan sakkiin. Se on Raamatun näkökulma ja siihen pääsemiseen riittää meillä ihmisillä haastetta. Hyvä paimen on johtajana oikeudenmukainen ja rakastava. Juuri hiljaisen viikon ja pääsiäisen tekstit henkensä alttiiksi laumansa, eli meidän ihmisten puolesta, laittavasta paimenesta ovat koskettaneet sanomallaan. Suurempaa rakkauden tekoa ei voi olla.
Toinen asia, joka psalmissa joskus voi mietityttää, ovat ne hetket elämässä, jotka eivät tunnu viheriäiseltä niityltä, jossa saa levähtää. Vaan ne hetket jotka tuntuvat pikemminkin autiomaalta, jossa saa hiekkaa suun täydeltä nielläkseen. Elämää kohdanneet surut ja vastoinkäymiset eivät tunnu virvoittavien vesien äärellä virkistymiseltä. Autiomaita tulee kuitenkin useimpien elämässä vastaan. Kaikelle surulle ja kärsimykselle ei löydy selitystä, mutta niidenkin autiomaahetkien keskellä voi hiljaisuudessa kuulla hyvän paimenen ääntä. Ääntä joka johdattaa ja lohduttaa. Hyvä paimen ei poistu viereltä autiomaassa, vaan erityisesti siellä hän kantaa ja kannattelee elämää. Siihen haluan lampaana laumassa uskoa ja toivoni laittaa.
Hanna-Mari Yogaswaran
Kirjoittaja lapsi-ja perhetyön diakoni Akaan seurakunnassa
