Suomi on kuilun partaalla, mutta kokoomuksessa on käynnistynyt puheenjohtajataisto. Nykyisen puheenjohtajan – ja myös valtiovarainministerin – Alexander Stubbin kiinnostuksesta isänmaan asioihin kertoo pääsiäisenä julkaistu kirje. Jos hevosmiesten tietotoimiston tiedot pitävät paikkansa, niin kuin ne hyvin usein pitävät, puheenjohtaja maanitteli kenttäjohtajat kirjeen allekirjoitukseen. Kesäkuussa rytisee, mutta julkisuudesta on turha syyttää mediaa, vaikka pirkanmaalainen kansanedustaja Harri Jaskari jäitä hattuun toivookin. Tiesikö muuten kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen, Pirkanmaalta hänkin, puolue-eliitin kirjeestä ennakkoon mitään?
Olisihan tässä tärkeämpiäkin asioita. Kokoomusta Akaan valtuuston puheenjohtajana viimeksi edustanut varatuomari Timo Rajala otti Aamulehdessä 21. maaliskuuta kantaa voimakkaasti Helsinki-Hämeenlinna-Tampere -vyöhykkeen puolesta. Pirkanmaalle tärkeätä vyöhykettä eivät ainakaan maakunnan omat kansanedustajat näkyvästi lobbaa missään. Se ei ole seksikäs aihe, vaikka Suomen kasvukäytävä on maakunnallemme elintärkeä. Tärkeämpää on puhua vanhuksista ja työttömyydestä. Tosiasiassa kasvukäytävän kehittäminen nykyistä huomattavasti voimakkaammin toisi juuri niitä työpaikkoja.
Suomen kasvukäytävästä ei innostuta Akaassakaan. Kaupunginjohtajaa asia ei kiinnosta ja elinkeinopäällikkö ei kerta kaikkiaan ehdi. Vahvassa ohjauksessa toimiva elinkeinopäällikkö on kuitenkin saanut olla huolissaan VR:n aikeista muuttaa pääradalla liikennöivän taajamajuna 373:n kulkemista arkiaamuisin. Jos juna lähtee Toijalasta vasta kello 7.25, eikä 6.59, vaikeutuu monen työssä käyvän ja opiskelijan arki huomattavasti. Verstaalle ei ehdi ajoissa. Elinkeinojaosto esittääkin tänään kokoontuvalle kaupunginhallitukselle, että Akaa vastustaisi muutosta. Saa nähdä kuinka käy. Ja tähänkö se taas jää, kirjelmöintiin sinne ja tänne. Mitä jos pistettäisiin kansanedustaja Pauli Kiuru (kok) asialle?
Nyt näyttää vahvasti siltä, että Suomen kasvukäyvällä jokainen suhaa omiaan – tai ei suhaa mitään – ja asialta puuttuu ainakin yhteinen eteläpirkanmaalainen tahto. Kun elinkeinoyhtiö hajotettiin, ei kukaan mieti yhdessä mistään mitään.
Akaan talous on ahdingossa. Viime vuonna alijäämää kertyi runsaat 2,9 miljoonaa euroa. Yhteensä alijäämää on nyt 8,1 miljoonaa auroa, jotka kuitenkin aiotaan kattaa vuoteen 2019 mennessä. Menossa on hyvin rankka talouden tasapainottamisohjelma. Osa luottamushenkilöistä ei edes tiedä mitä kaupungissa tapahtuu. Henkilöstö ahdistuu ja palvelut heikkenevät vakavasti. Tässä tilanteessa on luottamushenkilöiden helpompi paeta virkavastuulla toimivan virkajohdon taakse. Valitettavasti Akaa ei oikene vain talousarvioon tuijottamalla. Jos kaikelle sanotaan ei, suo ei ehdi sulaa vaan kurki kuolee.
Nyt olisi Akaassa vahvan ja yrittäjämyönteisen elinkeinopolitiikan aika. Lamasta huolimatta kaupungin yritystonttien kauppaamiseen – Akaan näkymisen – pitäisi olla huomattavasti nykyistä voimakkaampaa. Yrittäjämyönteisyys ei ole sanoja – ja takanapäin naljailua – vaan tekoja ja luottamuksen rakentamista. Kaupungin markkinointi ei ole vain tauluja teiden varsilla ja lehti-ilmoituksia, se on myös aktiivista osallistumista, kannanottoja ja kaupunkilaisten aktivoimista. Hunajahulinoista on tehtävä kansallinen tapahtuma, jonne ulkopuolelta Akaan jonotetaan.
