– Ei se kirkkoherra tänne myllykamariin juuri poikkea. Tuolla se istuu säkkipinojen päällä vuoroaan vartoomassa, sanoi Salosen Selmi.
Selmi oli kerran hiprakassa kirkkoherraa loukannut. Oli rohjennut sanomaan herraa tallimieheksi. Sai haasteen naapuripitäjään käräjille, josta tuli sakko että tärähti. Siinä ei Selmin auttanut mitään puolustella, että niinhän asia todellisuudessa oli. Tuomari ja lautamiehet olivat toista mieltä. Kirkkoherra kyllä teki töitä niin tallin kuin navetankin puolella, mutta ei silti sovi herraa tallirengiksi sanoa.
Kirkkoherra laittoi hevosansa kiinni myllysillan puomiin ja siirtyi odottamaan omaa jauhatusvuoroaan. Myllysillassa hevonen oli kamarissa istuvien miesten silmien alla. Äijäsakissa alkoi heti syntyä juttua Pappilan Liinusta, joka yhden mielestä oli liian laiha ja toisen mielestä takkukarvainenkin.
– Onhan sillä jo ikääkin. Ei se ole enää niin sileä kuin naisen polvi, sanoi Selmi.
Tähän loppui keskustelu pappilan Liinusta, Selmi kun sanoi asiaan painavan sanansa.
Myllärit yrittivät katsoa sitäkin, ettei kirkkoherran tarvinnut omaa vuoroaan kauaa odottaa. He kaatoivat sopivassa välissä pussit toroon, että saivat hänet lähtemään.
– On taas vapaampi olla, kun saatiin toi hengenmies pois. Ei tartte kieltään niin jarrutella, sanoi Selmi, jonka kieli on niitä parhaita roska-asioita lausumaan.
– Kyllä minua on vähän aina sen käräjäreissun jälkeen nolottanut kun osuu nokatusten kirkkoherran kanssa. Ei sille mitään voi. Kai minä olen sen jo anteeksi saanut, että ei siinä mitään väistelemistäkään ole.
– Se on toi syrän ihmisellä semmonen, että hyppää niin helpolla kurkkuun ja siitä on aika nieleminen takaisin, pohti Selmi ja sai äijäsakin nauramaan.
Selmillä on kumipyörärattaat, joita hän usein käytti kun pappia kyyti ympäri pitäjää. Näillä matkoilla käräjäasiaan ei enää palattu.
– Istuttiin kärryssä hiljaa rinnakkain. Meillä oli samanlaiset hatutkin molemmilla, minulla tosin aika lailla kuluneempi ja likaisempi – leiritkin rempallaan, mietti Selmi.
Sakari Puhakka
Akaan Seutu julkaisee Myllykylän tarinoita jatkokertomuksena.
Kirjoittaja on Kylmäkoskella syntynyt ja siellä lapsuutensa viettänyt nyt jo 87-vuotias entinen konduktööri. Sotaan Puhakka ei ehtinyt, sotilaspoikiin kylläkin.
