Kotiseutuneuvos Pekka Pennanen täyttää tänään 90 vuotta. Elämänsä illassa Pekkaa ei enää liiemmälti julkisuudessa näy. Malttoi sentään näyttelyn syksyllä kulttuuritalo Laaksolaan laittaa. Pystytyksessä jo apua tarvittiin, mutta Pekkaa itseoikeutettuna paikalle ilman muuta.
Voimiensa päivänä mies tunnettiin taiteellisuudestaan. Hän piirsi, kuvasi ja sommitteli. Pekassa jylläsivät niin kuvataiteen kuin kauppateknikon opit. Mies tallensi kotiseutuhistoriaa ja osasi aina laittaa asiansa myös esille.
Pekka on Toijalan nuoria. Urheilu, suojeluskunta ja isän kauppa. Toijalan Vauhti on Pekan seura, jonka riveissä hän kantoi muun muassa olympiasoihtua 1952. Heti sodan jälkeen hän oli veljiensäkin kanssa Toijalan Palloveikoissa voittamassa pesäpallon Suomen mestaruutta. Suurin osa joukkueesta oli sodan käyneitä miehiä. Pekka ei sotaan ehtinyt, sotatoimialueelle jo kylläkin.
Suojeluskunta oli Pekalle läheinen. Sen verran vänkä neuvoksemme on, että hän ei jäänyt tuleen makaamaan. Kun ajan riento kielsi harrastuksen, Pekka pisti asioita talteen. Kun aika oli kypsä, suojeluskunta sai perinnekammarin ja historiikin. Päivi Alamäen kirjoittama Ne 27 vuotta on suojeluskuntahistoriikkien aatelia, tarkka ja kiihkoton. Pekka ja hänen kaverinsa halusivat niin.
Pekka on aina kelvannut oikealle ja vasemmalle kun kunnalliselämän laineet kiivaimmin löivät. Hän oli historiansa lukenut. Virheitä tehtiin – ja tehdään edelleen – puolin ja toisiin. Pekan silmistä usein näki, että aina ei mennyt oikein, mutta herrasmiehenä hän useimmiten väisti.
Vakava sairaus oli viedä miehen, mutta hän tuli takaisin. Kokemus oli niin raju, että askel hidastui ja yrittäminen jäi. Hän keskittyi vimmatusti olennaiseen, joista kaveripiiri oli kaikkein tärkein. Akaa-Seura nousi toiminnassa myös keskiöön. Ja kun yhdistyksien historiikkeja tehtiin, Pekkaa ei kerta kaikkiaan voitu sivuuttaa.
Kun vanhaa taloa purettiin, Pekka oli paikalla varmistamassa, että mitään tärkeää ei viety kaatopaikalle. Joskus tuntuu siltä, että Pekka on ainoa tässä kylässä, joka jotakin muistaa. Pekka ymmärsi haastatella nauhalle punakaartilaisiakin silloin kun se vielä oli mahdollista. Viiltävää kuunneltava.
Luontokin antaa entisen sille, jolla on silmää katsoa. Pekka havainnoi luonnon oikut, kauniit kukat ja maisemat. Hänellä on myös aikaa seurata mökkirannassa lintujen pesintää useiden kuvasarjojen verran.
Raili on Pekalle rakas, ja perhe, hyvin persoonallisesti kotiseutuneuvoksen tyyliin.
Paikallislehti Akaan Seutu liittyy onnittelijoiden joukkoon.
