Tällä viikolla kymmenet tuhannet koululaiset aloittavat arkisen aherruksensa maamme peruskouluissa. Akaassa koulut alkoivat eilen tiistaina. Säästö- ja sisäkeskustelujen sijasta olisi nyt puhuttava seikkailusta, joka koulu on niin oppilaille kuin heidän vanhemmilleen. Koulu tulee olla ennen kaikkea miellyttävä oppimisympäristö, ei rakennusprojekti eikä väistötila. Peruskoulujärjestelmän kehittäjä ja ideoija, Jyväskylän kaupungin pitkäaikainen koulutoimenjohtaja, kouluneuvos Pekka Käppi totesikin jo peruskoulun alkuaikoina 1970-luvulla, että ”koulustaan kunta tunnetaan.”
Oli sitten kyseessä ensimmäiselle luokalle menevä tai vanhempi oppilas, edessä on aina jotakin uutta. Peruskoulu yhdessä vanhempien kasvatuksen kanssa tekevät lapsista kansalaisia. Puhuessamme edelleen kansakoulun suurista luokista tai oppikoulun pääsykokeista, ironisoimme omaa pahaa oloamme. Tämän hetken peruskoulun pitää verrata tulevaan kouluun, ei edes viimevuotiseen kouluun.
Akaan koulutoimi on ollut silmätikkuna jo vuosikausia. Ikävä keskustelu alkoi Kurisjärven ja Aseman koulujen sulkemisesta, jatkui muiden koulujen sisäilmaongelmiin ja huipentui Keskustan koulun ja Rasin koulun sulkemisiin ja oppilaiden siirtymiseen väistötiloihin. Tässä ikävässä seikkailussa ovat olleet mukana tahtomattaan sadat lapset ja heidän vanhempansa. Kun tähän lisätään keskustelu Akaan lukion toimipaikasta, kouluruoasta ja rehtorivalinnoista, on rehellisesti sanottava, että ole hyvältä näyttänyt.
Ajoittain räväkänkin keskustelun varjossa oppilaat ovat kuitenkin seikkailleet oppimisen maailmassa. Se on aina pääasia, oli oppimisympäristö mikä tahansa. Vaikeuksista huolimatta hyviä tuloksia on saavutettu ja Akaan lukiokin kestää kansallisen vertailun.
Peruskoulu muovaa myös lasten ja vanhempien käsityksiä kotipaikkakunnastaan. Taloutensa kanssa ahtaalla oleva Akaa on kaikesta huolimatta pystynyt turvaamaan koulujen toiminnan, vaikka arjessa säästetäänkin joka paikassa. Keskustan koulun peruskorjaus on Akaan oloissa merkittävä investointi. Myös Rasin ja Pappilan koulut korjataan käyttöön. Myös opettajanvirat täytetään ja ruokahuolto saa myönteistä palautetta. Tämä on syytä aina muistaa, kun keskustellaan kaupungin kouluoloista turuilla ja toreilla.
Kriittinen pitää olla, mutta johonkin pitää vetää myös julkisen vallan arvostelemisen raja. Keskustelua oman kotikaupunkimme oloista ja tulevaisuudesta on käytävä tavoitteellisesti ja vaikuttavasti. Puskista huutelu ja silmitön henkilöön käyvä facebook-keskustelu johtavat usein vain kaiken liikkeen pysähtymiseen. Kukaan ei uskalla tehdä mitään, ettei tee virheitä. Uusi julkisuusmuoto, sosiaalinen media, vie keskustelun helposti syyttelemiseksi ja syyllisten etsimiseksi, kun pitäisi etsiä syitä ja niihin ratkaisuja.
Valitettavan usein on myös niin, että ”jostakin kuullulla”, vanhentuneilla tiedoilla, nurkkapatriotismilla ja jopa luutuneilla asenteilla yritetään hallita keskustelua. Pahin on tilanne silloin, kunta Kylmäkoski, Toijala ja Viiala asetetaan vastakkain, eikä anneta Akaan nousta yhteiseksi tekijäksi silloinkaan kun se olisi järkevää, tehokasta ja ennen kaikkea nykyaikaista. Kaupungissa asuu jo tuhansia ihmisiä, joille vanha osin ikävän asenteellinenkin kuntarakenne ei merkitse mitään. Sitä on heille aivan turha edes opettaakaan olisi sitten kyse peruskoulusta tai vaikkapa urheilusta.
