Muun muassa Viivi ja Wagner sarjakuvastaan tunnettu Juba Tuomola ja Koiramäki-sarjan ja monen muun klassikon isä Mauri Kunnas kertoivat tuotannostaan ja suhteestaan piirtämiseen viime lauantaina Viialan kirjastossa Vilkussa. Vasenkätisten Vestivaalilla järjestetty tapahtuma oli osa kansallista Kirjan vuotta. Lauantaina tuli kuluneeksi myös kymmenen vuotta Viialan kirjaston avaamisesta.
Juba Tuomola tuli alalle hyvänä piirtäjänä vailla koulutusta. Nyttemmin hän opiskelee akateemista piirtämistä Barcelonassa. Mauri Kunnas on Taideteollisen korkeakoulun kasvatti. Molempia yhdistää Turun Sanomat, missä urat alkoivat pilapiirtäjinä.
Miksi piirtäminen?
– Olen piirtänyt aina, jo äidin kohdussa. Minulla on aina ollut kynä kädessä. Koululaisena Vammalassa en ajatellut mitään ammattia. Opiskelut kun tulivat eteen, minun piti mennä lukemaan lakia veljeni perässä. Sisareni kehotuksesta pyrin taideteolliseen korkeakouluun – hän kai huomasi lahjani, kertoo Mauri Kunnas.
Muutaman yrityksen jälkeen paikka kouluun avautui, minkä Kunnas tunsi suurena helpotuksena. Koska piirtäminen oli kivaa, opiskelukin oli kivaa.
– En mä mitään kesätöitäkään tehnyt, mä vain piirsin. Opiskeluaikana aloin piirtämään sanomalehtiin. Tämähän on kiva homma, kun tästä saa vielä rahaakin, ajattelin. Siitä lähtien olen kerännyt rahoja.
Mauri Kunnaksen kirjoja on tähän mennessä myyty noin yhdeksän miljoonaa kappaletta.
Juba Tuomola sen sijaan on pyrkinyt kerran Turun yliopistoon lukemaan lakia, mutta ei onnekseen päässyt sisään.
– Olen koko ikäni piirtänyt. Sarjakuvapiirtäjän ammatti oli unelma-ammattini, tosin nyt tiedän sen olevan aivan erilaista kuin kuvittelin. Tässä täytyy tehdä töitäkin. Ammatiksi tämä tuli pikkuhiljaa. Sain kuviani lehtiin. Tein mainos- ja kuvitushommia aika pitkään. Sarjakuvista ei niin hirveästi fyrkkaa tule – tosin Viivi ja Wagner on poikkeus.
Ideaa mietitään pitkään
Sarjakuvat näyttävät helpoilta. Toteutus ihastuttaa tai vihastuttaa, tai siitä tulee Aro Nybergiä lainaten ”sanomista”. Tuomolan että Kunnaksen mukaan tekemisen helppous on kaukana, koska idean keksiminen on hyvin hankalaa. Esimerkiksi uutta Beatles-kirjaansa Kunnas kypsytteli toista kymmentä vuotta.
– Jokainen piirtäjä pistää rakkaita aiheita kuviinsa. Rock-juttuja mulla on ollut aikaisemminkin muun muassa Suosikkiin. Olen vuodesta 1963 ollut Beatles-fani. Beatles on niin laaja tarina, että oli miltei mahdottomuus. Jossakin vaiheessa ajattelin, on aloitettava jos kerran meinaan sen tehdä. Luin heidän tarinaansa entistä enemmän – sehän on satua. Ajattelin, että olisi hienoa jos tekisi sen oikein.
– Tein tätä kirjaa noin kaksi vuotta. Piirrän nopeasti, mutta värittämiseen menee monta kuukautta.
Miten löytyi Vivi ja Wagner?
– Se on puhtaasti ammatillinen sattumus. Postipankin Kultapossu-lehdessä ei ollut sarjakuvaa, ja minä myin heille 1990-luvun alussa hellyttävän possun.
Possulle piirrettiin vielä pikkutyttö kaveriksi, ja loppu onkin kulttuurihistoriaa. Ei aivan, Kultapossu-lehdessä sarja pyöri vain pari jaksoa. Viivi ja Wagner ilmestyi myöhemmin Helsingin Sanomiin, joka etsi uusia kotimaisia strippejä.
– Siinä on varastettu lähes kaikki. Housut on Mikki-Hiireltä ja hauska kävelytyyli John Leechiltä. Ehkä tämä kertoo siitä, että sattumanvaraisuus on tässä työssä aina läsnä. Idean keksiminen on todella vaikeaa, mutta joskus voi käydä tuuri.
Älkää aloittako!
Juba Tuomola ja Mauri Kunnas ovat menestyneitä suomalaisia sarjakuvataiteilijoita. Taide on molemmille myös raaka bisnes. Hahmot elävät, koska ne myyvät. Suosioon on kuitenkin kuljettu yritysten ja erehdysten kautta. Sarjakuvan piirtämistä ammatikseen miettiville mestarit ovat leikkisän kyynisiä.
– Älkää aloittako, keksikää itsellenne parempi ammatti ihan vain siitä syystä, että näin vanhana ei halua kilpailijoita. Totta puhuakseni tervetuloa alalle, se on sitten piirtämistä ja piirtämistä, sanoo Tuomola.
– Jos vain innostusta riittää, niin mikäs siinä. Yhtä sääntöä ei ole. Joskus käy hyvä tuuri, mutta aika vähän varsinkaan Suomessa on piirtäjiä, jotka vain sarjakuvalla elävät, jatkaa Kunnas.
Sarjakuvapiirtäjien juttuhetki keräsi Viialan kirjaston lainaussalin kuulijoita täyteen. Osalla oli kirjojakin mukana, joita piirtäjät mielellään signeerasivat.
