Nykypesu ei ole tänäänkään vain menestyvä vaihtomattoja ja hygieniapalveluja toimittava yritys. Se on Marja-Leena ja Veikko Nordströmin elämäntyö ja intohimo – tapa elää. 40 vuotta on pitkä aika pesulabisneksessä, varsinkaan kun siellä ei ole toiminut yksin. Yritys, asiakkaat ja kilpailijat ovat pitäneet mielen vähintäänkin virkeänä. Kadehtijoitakin on matkassa ollut. Kaiken keskellä on aina kuitenkin keskitytty olennaiseen, likaisen pyykin pesemiseen.
Tapio Rautavaara lauloi kansan sydämiin, että hänen leipänsä on ollut maailmalla ”pieninä palasina”. Pienestä lähti Toijalan Nykypesukin liikkeelle Pätsiniementien ja Petsamontien kulmauksessa 3. kesäkuuta 1975. Hullunrohkea yritys, ja vain siksi, että lähimaillakaan ei ollut pesulaa ja Veikko halusi yrittäjäksi.
Toki Veikolla oli jonkinlainen käsitys alasta, automies vaikka olikin. Päivätyön lisäksi hän kuljetti iltaisin pyykkiäkin Lahdessa. Armeijan jälkeen pesulasta tuli vakituinen työpaikkakin. Marja-Leena taas oli vain antanut pyykkiä pestäväksi. Kun ei ollut vielä kotikoneita, varsinkin lakanapyykki haettiin usein kaupungeissa pestäväksi kotoa, ja toimitettiin puhtaina takaisin.
Niin tai näin, yrittäjinä molemmat olivat keltanokkia. Onnistuisiko sama uudelleen?
– Kyllä, mikään ei kaduta, eikä yhtään hetkeä vaihdettaisi pois, eikä ehkä tehtäisi eri tavallakaan. Ainoa, mitä on joskus mietitty, niin olisipa silloin ollut enemmän riskinottokykyä, että tästä olisi tehnyt oikein suuren pesula, vastaa Marja-Leena oikopäätä.
– Sitä arkaili, kun siinäkin lainamäärässä tuntui olevan maksamista, jatkaa Veikko.
Nykypesu tarina on tarina paitsi Marja-Leena ja Veikon elämästä, tarina suomalaisesta yrittäjyydestä ja yrittäjän luonteesta – tarina periksiantamattomuudesta. Kuvaan kuuluu olennaisesti sekin, että Nykypesun vetäjät ovat vuosikymmenien ajan osallistuneet hyvin aktiivisesti niin yrittäjäpolitiikkaan kuin muuhunkin paikkakunnan kehittämistoimintaan.
Unelma todeksi ja mitä vielä?
Marja-Leena ja Veikko eivät olisi intohimoisia yrittäjiä, elleivät tänäänkin katselisi Akaassa tyhjillään olevia halleja, joihin saisi mieleisen pesulan saman katon alle. No hallejahan löytyy ja Akaa Pointiin saisi rakentaakin mieleisensä. Tapio Rautavaara laulaa myös, ”en päivääkään vaihtaisi pois”.
– Tämä on ollut elämää suurempi asia meille. Olemme saaneet elää tässä joka päivä todeksi unelmaamme, sanoo Veikko.
– Nyt kun ikää on tullut, haluaa toki päästä vähän vähemmällä, mutta toisaalta ei tee kyllä vielä mieli lopettaakaan, mitä me tekisimme, jatkaa Marja-Laana.
Ilmoitus paikallislehteen
Nordströmit toi Valkeakoskelle Veikon työ paikallisen kuljetusliikkeen palveluksessa. Paikkoja oli ennenkin, ja erilaisia pestejäkin, mutta rekkamies ei tuntenut oloaan missään kotoisaksi. Valkeakoskella Marja-Leena toimi jo hammashoitajana.
Idea omasta yrityksestä kyti Veikon ajatuksissa. Pesulaliiketoiminnasta hänellä on hyvä käsitys ja se kiinnosti. Marja-Leenan puuduttamiseen meni viisi vuotta. Valkeakoskelta pariskunta ajeli sitten kerran Toijalaan liiketiloja katsomaan.
– Tuossa keskustassa on vieläkin mielenkiintoinen talo (ympyrätalo), siihen saisi hyvin pesulan hyvälle paikalle, muistaa Veikko miettineensä.
Paikallislehdessä olleeseen ilmoitukseen tuli yksi vastaus. Tilat pesulalle vuokrasi lopulta Toijalan kaupunki, joka oli hetkeä aikaisemmin ostanut tilat osuuskaupalta. Kunnallisneuvos Toivo Seppänen toimi vuokrauksen kätilönä.
– Avajaispäivänä tietysti jännitettiin, tuleeko kukaan. Kymmeneen asti sai odottaa ensimmäistä asiakasta. Hän toi puvun pesuun. Sitten rupesi tulemaan vaaleita popliinitakkeja, ryijyjäkin. Veikko sanoi iltapäivällä, että ”nyt kone käyntiin, tulee niin paljon tavaraa” alkukesä kun oli, muistelee Marja-Leena.
Koneet olivat käytettyjä. Pariskunta itse otti vastaan pyykit ja pesi ne. Ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä palkattiin vasta tammikuun alussa 1977.
Ei mikään pyykkipoika
Yrityksen nimen Nykypesu keksi Marja-Leena Nordström.
– Mietittiin hyvää nimeä. Ehdolla oli pyykkipoikaa jne. jotka vähän ajan kuluttua olisivat tuntuneet vanhanaikaisilta. Sitten minulla välähti, että nykypesu ei vanhene koskaan. Meidän iskulausekin oli joskus: nykyaikaista pesulapalvelua.
Kaupparekisteri tyrmäsi nimen ensi, koska samanniminen yritys oli jo olemassa. Rekisterille kelpasi kuitenkin Toijalan Nykypesu. Toijala lähti nimestä lopullisesti yli kymmenen vuotta sitten.
Illalla rakennettiin uutta hallia
Viidessä vuodessa Nykypesu oli vakiinnuttanut asemansa Toijalassa. Asiakaskunta kasvoi tasaiseen tahtiin ja vuokratilat kävivät pieneksi. Ensimmäiset kokonaan omat tilat rakennettiin Ryödintielle.
– Päivät pyöritettiin yritystä ja yöt tehtiin hallia. Asensin sinne ilmastoinnin, lämmityslaitteet ja kaikki koneet, putkimies teki putkityöt. Rakennustarkastaja kyseli kuvia asennuksista. Minä sanoin, että ”siinähän ne ovat esillä, katsele. Ja imuri on toisessa päässä”. Näin toimittiin. En sano, että tämä olisi paras mahdollinen tekotapa, mutta aika suoraviivaisesti se meni, kertaa Veikko.
Halli-investointiin yritystä ajoi Valkeakosken aluesairaalan asiakkaaksi tulo. Tätä pyykkiä pestiin jo vanhoissa tahtaissa tiloissa.
– Pesimme mitä pystyimme, mutta sairaala halusi kokonaan meidän asiakkaaksi, ja se oli niin iso mälli, että oli pakko miettiä uusia tiloja, kertoo Marja-Leena.
Veikko Nordström ihmettelee vieläkin, kuinka sujuvasti asiointi Valkeakosken sairaalan kanssa sujui. Sopimukset olivat suullisia, molempia sitovia ja sana piti.
– Sairaalan pyykki oli silloin yli puolet meidän silloisesta liikevaihdosta, kiloissa 4000–5000. Hirveä määrä. Silloin tehtiin kaupat niin, että tavattiin talouspäällikkö ja tutustuttiin. Hän pyysi tarjouksen, jonka kirjoitin paperille lainatulla kirjoituskoneella. Lähetin sen sairaalaan ja talouspäällikkö soitti ja kysyi: koska aloitetaan. Sopimus oli suullinen. Saatiin pyykit ja pestiin niitä monta vuotta.
Ryödintielle muutto toi myös lisää henkilökuntaa ja kuljetuskalustoonkin investoitiin.
Kilpailu markkinoista kiristyy
Uusien toimitilojen valmistuttua alkoi pesula-alan murros. Julkinen sektori investoi omiin laitospesuloihin, mikä osin vääristi kilpailuakin. Myös koteihin hankittiin pesukoneita ja jo kuivausrumpujakin.
– Pääsimme julkiselle puolelle aika hyvin sisään ennen murrosta. Reviiri laajeni Forssan kautta Hämeenlinnaan ja sieltä Tampereelle. 1988 oltiin tilanteessa, että sillä konekannalla ei voinut enää kapasiteettia kasvattaa, vaikka kasvuhan on yritystoiminnan edellytys. Hankittiin automaattinen putkipesukone, jossa oli seitsemän pesukonetta peräkkäin ja päässä kuivausrumpu. Sitten kehitys pysähtyi kuin seinään, kertoo Veikko.
1990-luvun alussa sairaaloiden ja vanhainkotien siisteysnormien muutos vähensi pestävän pyykin määrää. Kun liinavaatteita ei vaihdettu niin usein, julkisen sektorin pesutarve pieneni Suomessa yli miljoona kiloa. Myöhemmin Euroopan unioni mukanaan tuoma kilpailulainsäädäntö möyhensi alaa lisää.
Hätä keinot keksii
Nykypesulle oli löydettävä uusia asiakkaita. Investointeja ei onneksi tehty suosituilla valuuttalainoilla, vaikka sitäkin yrittäjille tarjottiin.
– Olimme kuulemma liian pieni yritys siihen, kun ei ollut vientiäkään. Olisimme olleet heti nurin, kun korot muuttuivat. Liian moni yritys kaatui tuolloin, muistelee Veikko.
Yritys oli kuitenkin viritetty niin, että lainojakin pystyttiin lyhentämään. Suomen devalvaatio nosti kuitenkin korot pilviin ja romutti kerralla maksusuunnitelmat.
– Meidän vastaus tähän hätää oli, lisää töitä ja pidempää päivää.
Muitakin hyviä ajatuksia hädässä syntyi. Pesulan kuivureista meni tavaton määrä kuumaa ilmaa imureiden kautta ulos. Tähän tuli nyt muutos.
– Löysin Pohjanmaalta koneen, joka ostettiin säästöillä. Asennettiin kone katolle ja johdettiin ilma kaikista kuivureista siihen. Kun tästä johdettiin lämmin ilma puhdistuksen jälkeen takaisin, niin öljyn kulutus putosi heti 30 prosenttia, kertoo Veikko.
Laman hellittäessä 1990-luvun puolivälissä yritys alkoi siirtyä myös vuokramattobisnekseen, aluksi Forssassa ja Loimaalla. Ryödintien hallia laajennettiin kaksi kertaa. Nykypesu eli vahvaa kasvun aikaa.
Tilaukset vihkoon
Nykyinen myyntijohtaja Kimmo Nieminen tuli yrityksen palvelukseen ensin kesätöihin ajamaan vaihtomattojen jakeluautoa. Vuosi oli 1999. Seuraavana vuonna hän siirtyi mattojen myyntiin, joka siihen asti – samoin kun kaikki muukin myynti – oli ollut Veikon harteilla.
Yrityksen arkistosta löytyy ensimmäinen vihko, johon tapaamiset, tilaukset ja yhteyshenkilöt merkittiin.
– Kun katson näistä vihoista nimiä, saan mieleen sen kuvan, miltä kaikki näytti kuun menin yritykseen ensimmäistä kertaa. Täällä on vielä samoja nimiäkin, kertoo Kimmo.
Likapyykistä luovutaan
2000-luvulle tultaessa Nykypesusta oli tullut hyvin merkittävä tekijä pesulabisneksessä. Alan keskittyessä rajustikin, notkea Nykypesu tarjosi kilpailukykyisen vaihtoehdon. Marja-Leena ja Veikko Nordström olivat pitäneet yrityksensä kehityksessä mukana, vaikka kilpailu kiristyi koko ajan.
Suuri murros oli kuitenkin edessä, kun liiketoiminnasta tekstiilipyykki myytiin uudelle yritykselle ja Nykypesusta tehtiin vain vaihtomatto- ja hygieniapalveluihin keskittyvä yritys.
– Kyllähän 27 vuotta tavallaan riitti. Toiminta alkoi olla jo niin suurta ja niin monipuolista, että ei tahtonut millään pysyä perässä mukana. Jatkuva kilpailutus vei myös asiakkaita. Työ oli edelleen myös raskasta, sanoo Marja-Leena.
Uusia asiakkaita hankittiin yksityiseltä sektorilta, jolloin pestiin hotellien ja ravintoloiden pyykkiä. Vaihtomattopuoli kuitenkin kasvoi lupaavimmin.
– Sairaalapyykki ja vaihtomatot eivät mahtuneet enää samaan paikkaan. Vielä ennen tuotantosuunnan muutosta mietittiin toiminnan hajauttamistakin, mutta se 27 vuoden kova työ painoi kyllä päätöksissä taustalla, miettii Veikko.
Kahden vuoden kypsyttelyn ja sopivan ostajan löytymisen jälkeen Nykypesu luopui tekstiilipyykin pesusta vuonna 2001. Helmikuussa 2002 tuotanto aloitettiin uusissa tiloissa KymppiMaukkaiden naapurissa Ilomäentiellä.
Uusi Nykypesu aloittaa alusta
Vaihtomattobisneksessä aloittanut Nykypesu oli aivan erilainen yritys kuin aikaisempi Nykypesu. Liikevaihto putosi kymmenesosaan, työntekijöitä oli neljä.
– Siinä ihan totta mietittiin, kuinka sillä liikevaihdolla pärjätään. Meidänhän piti ostaa mattoja sisään, vaikka ei ollut yhtään asiakasta. Kassavirrasta otettiin kehittämisrahaa, muistaa Veikko.
– Riskinottokyky on ainakin hyvä, jatkaa Marja-Leena.
Uusiin koneisiinkin piti investoida. Marja-Leena ja Veikko sanovat suoraan aloittaneensa yritystoiminnan uudelleen, vaikka ala sinänsä oli hyvin tuttu. Molemmat kiittelevät kilvan Kimmo Niemistä, joka otti myynnissä ohjat.
– Muistan ikäni sen kun Veikko sanoi kerran, kun näitä uusia tiloja ajettiin katsomaan, että ”kukaan ei ole niin tyhmä mies kuin hän”. Hän ajatteli ääneen tilannetta, että investoi uuteen ja ikää on päälle viisikymmentä, kertoo Kimmo.
Uusissa tiloissa aloitettiin lähes puhtaalta pöydältä. Nurkassa oli yksi kone, johon piti hankkia töitä. Ei ollut esitteitä, saati kotisivuja. Sähköpostikin piti hankkia.
– Oli vain usko tähän hommaan. Tänäkin päivänä tässä työssä pätee se, että kun intohimo löytyy, välineet ja kaikki muu ovat sivuseikkoja, kertoo Kimmo.
Tänä päivänä Nykypesu työllistää suoraan tai välillisesti 21 henkeä. Toimialueena on koko Suomi. Noin 13 000 rullaa käsipyyhkeitä pesetetään vuodessa alihankkijallakin.
Yksinäinen vaihtoehto
Marja-Leena ja Veikko Nordström sekä Kimmo Nieminen tietävät, millaista on liikkua varjoisassa metsässä – bisneksessä, jossa jossakin varjossa toimii joku suuri. Pahinta mitä kolmikolle voitiin tehdä, oli heidän aliarvioimisensa.
– Ne nukkuivat monta vuotta. Meidän kasvun salaisuus on ollut se, että on saatu pala palalta tietty asiakaskunta, joka pysyy. Isossa organisaatiossa ei tieto menetyksistä kulkenut päätöksentekoon niin nopeasti silloin kuin tänään, kertoo Kimmo.
– Me olemme edelleenkin läsnä, ihan oven takana, painottaa Kimmo.
Nykypesu tarjoaa asiakkailleen tänään hyvin henkilökohtaisen vaihtoehdon
– Kaupanteko on hyvin henkilökohtaista. Jos ei ole intohimoa, näillä markkinoilla ei pärjää vaikka olisi resurssejakin.
Huominen on mahdollisuus
Nykypesun 40-vuotisjuhlia vietettiin 1970-luvun henkeen asiakkaiden ja henkilökunnan kesken kesäkuussa. Työntekijät ”jäädyttivät” Marja-Leenan ja Veikon pelipaidat toimitilan kattoon. Molemmat tietävät, että osaava henkilökunta on ollut aina osa Nykypesun tarinaa.
Tänään Marja-Leena ja Veikko viettävät jo paljon aikaa pois yrityksestä, mutta edelleen he ovat hyvin arjessa kiinni. Kun puhutaan Nykypesun huomisesta, molemmat sanovat, että sen on heille ja jatkajalle mahdollisuus. Yrityksen myyminen kilpailijalle on vaihtoehdoista epämiellyttävin, lähes mahdottomuus.
Tapio Rautavaaran ikivihreisiin kuuluu myös laulu Kulkuri ja joutsen. ”Elämä on ihanaa, kun se oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen.”
