Olympiavoittaja, laulaja ja elokuvanäyttelijä Tapio Rautavaaran syntymästä on kulunut 100 vuotta. Hän syntyi Nokialla 8. maaliskuuta 1915. Viialan työväentalolla koettiin viime torstaina miellyttävä iltapäivähetki, kun kansanedustaja Jukka Gustafsson (sd) muisteli Rautavaaran elämää ja merkittävää uraa sodanjälkeisessä Suomessa.
– Tapio Rautavaaran elämäntaival ja hänen monipuoliset aikaansaannoksensa ovat osa suomalaisen yhteiskunnan kehittymistä 1920–30-lukujen pula-ajasta kohtuullisen vauraaseen Suomeen. Rautavaaran työ, rooli ja asema on erittäin mielenkiintoinen tätä taustaa vasten. Hänkin antoi tälle kehitykselle kasvot, kertoi Gustafsson.
Jukka Gustafssonin esityksen jälkeen Tapio Rautavaaran ikivihreitä kuulijoille lauloi Aimo Holtari säestäjänään Matti Franck.
Äidin kengillä kansakouluun
Erittäin köyhissä oloissa Nokialla, Helsingin Oulunkylässä ja jopa Tampereella lapsuutensa viettänyt Rautavaara oli käytännössä ompelijana toimineen yksinhuoltajaäidin lapsi. Isästä tiedetään hyvin vähän. Hän oli olemassa, mutta etäinen.
– Miten on mahdollista, että niistä olosuhteista syntyy tällainen henkilö. He elivät niin köyhyydessä, että kun Tapio aloitti kansakoulun, hän meni kouluun äitinsä kengillä, ja sai osakseen armottoman pilkan.
– Voi vain kuvitella sitä ivan ja pilkan määrää. Ja tämän kaiken hän kesti. Lähdettiin siis aika pohjalta sankariksi.
Urheilu pelasti hengen
Aliravitulle ja riisitautiselle Tapiolle sanottiin koulussa, että vain urheileminen pelastaisi hänet. Tästä seurasi pikkuhiljaa urheilun merkityksen kasvu nuoren Rautavaaran elämässä.
– 1930-luvun puolivälissä urheilu alkoi saada yhä suuremman sijan Rautavaaran elämässä. 189 senttiä pitkälle miehelle keihäs lienee omin väline. Urheilu-ura huipentui olympiakultaan Lontoon kisoissa vuonna 1948 tuloksella 69,77. Se oli TUL:on urheilijalle ensimmäinen kultamitali, kertoo Gustafsson.
Hän edusti koko ikänsä Työväen Urheiluliittoa ja Oulunkylän Tähteä. Rautavaaraa yritettiin useasti saada vaihtamaan porvarilliseen liittoon, mutta hän kieltäytyi. Hän vaaransi täten olympiaedustuksensa, mutta pääsi kuitenkin Lontooseen. Vielä 1960 nyrkkeilijä Olli Mäen pääsy olympialaisiin kuitenkin estettiin, koska kuului TUL:on alaiseen urheiluseuraan.
– Väärä seura, ei siinä sen enempää tarvittu.
Musiikki vie työmiehen
Töihin Rautavaara meni 13-vuotiaana käymättä sen kummempia kouluja. Hän toimi Tampereella muun muassa lehtien ja kirjojen myyjänä. 1931–1934 Rautavaara oli hätäaputöissä kivityömiehenä. OTK:n mylly ja Elannon varasto sekä itse osuuskauppa tulivat myöhemmin Helsinkiin muuttaneella Rautavaaralle hyvin tutuiksi.
– Miehen persoonaa kuvaa hyvin se, että kirjallisuus kiinnosti ja hän luki paljon. Sisällä roihusi kulttuurin nälkä.
Musiikkikin kiinnosti Rautavaaraa ja jo varusmiesaikana 1936–1937 ja sen jälkeen bassobaritonista tuli paikallinen kuuluisuus. Tiedetään myös Rautavaaran käyneen ennen sotia Heikki Klemetin laulu- ja puheopin luennoilla. Hän opiskeli viulunsoittoa Kansankonservatoriossa ja harrasti myös mandoliininsoittoa. Kitaran hän hankki vuonna 1934, jolloin viulunsoitto jäi.
– Hänen täytyy olla ollut henkisesti hyvin vireä nuorimies. Armeija ei laivastossa palvellutta Rautavaaraa talvisotaan tarvinnut, mutta jatkosodassa 1942 hän pyrki ja pääsi etulinjasta viihdytysjoukkoihin. Voi hyvin kuvitella tämän ajan olleen henkisesti hyvin kehittävää tavallaan kulttuuri- ja musiikkitoimittajana.
Ura huippuunsa sodan jälkeen
Tapio Rautavaara nousi kansalliseen kuuluisuuteen olympiavoitollaan 1948. Urheilun ohella musiikki ja elokuvat saivat miehen elämästä yhä kovemman otteen. Hänestä tuli Reino Helismaan ja Toivo Kärjen laulujen tulkki. Ikivihreiksi ovat nousseet muun muassa Reppu ja reissumies, Päivänsäde ja menninkäinen, Sininen uni ja Yölinjalla.
– Hänen viimeinen levytetty kappaleensa oli Reino Markkulan sävellys ja Junnu Vainion sanoitus En päivääkään vaihtaisi pois. Rautavaaran laulut ovat jättäneet Suomen kansaan pysyvän jäljen, sanoi kansanedustaja Jukka Gustafsson.
Tapio Rautavaara kuoli 64-vuotiaana 25.syyskuuta 1979 tapaturmassa saamiinsa vammoihin.
